Mitä työnantaja saa kysyä työhaastattelussa?

Mitä työhaastattelussa ei saa kysyä työntekijältä?

Työhaastatteluissa rajat ovat selvät. Kaikkea ei kysytä. Lain määrittämät alueet jäävät rauhaan. Vastausvelvoitetta ei ole.

Nämä aiheet ovat tabuja:

• Asepalvelus tai siviilipalvelus.
• Uskonto.
• Poliittinen vakaumus.
• Ammattiliittoon kuuluminen.
• Seksuaalinen suuntautuminen.
• Perhetilanne, raskaus tai lastenhankintasuunnitelmat.
• Ikä tai syntymäaika.
• Terveystila tai sairaudet.
• Alkoholin tai muiden päihteiden käyttö.

Saako palkasta kysyä työhaastattelussa?

Saako? Eihän tässä olla missään salaseurassa, missä rahasta ei saisi puhua! Toki saa, ja helkkarin soikoon, pitääkin kysyä! Elämähän on kovaa, ei täällä pyhällä hengellä elä. Jos työnantaja on yrittänyt pitää liksan piilossa kuin kätköttyä aarretta, silloin varsinkin lyö faktaa pöytään. Kyllähän me töitä teemme nimenomaan palkasta, eihän se ole mikään salaisuus!

Se paras hetki palkka-asiasta vääntämiseen on sitten siinä, kun on jo vähän juteltu, eikä heti ovenavauksessa. Eli haastattelun loppupuolella! Ei kannata lähteä lipas auki ryntäämään sisään, muuten voi näyttää siltä, että on yhtä kiinnostunut rahasta kuin yksinäinen kissa tonnikalapurkista, unohtaen sen itse työn kokonaan. Pitää vähän pelata kortteja oikein.

Miettikää nyt, jos ette kysy! Sittenhän teillä on kaksi vaihtoehtoa: joko teille tarjotaan mummon markoilla duunia, jota ette voi missään nimessä hyväksyä, tai sitten pitää alkaa myöhemmin nälkäkuoleman partaalla neuvottelemaan. Ei, ei todellakaan. Avoimuus palkkakeskustelussa on kuin kesäaurinko, se lämmittää ja valaisee molempia osapuolia.

Miten sitten asian ottaa esiin niin, ettei näytä ihan rahahirmulta? Tässäpä muutama niksi, joita itsekin olen käyttänyt, ja on muuten toiminut kuin junan vessa:

• Esitä oma palkkatoiveesi perustellusti. Mieti jo etukäteen, mikä on se summa, jolla pärjää ja mikä saa mielen laulamaan. Älä mene sinne sormi suussa, vaan ole valmistautunut!
• Kysy haarukkaa: Jos et halua heti tykittää omaa lukemaa pöytään, heitä ilmoille kysymys "millaisella haarukalla tämä positio yleensä teillä pyörii?" Antaa pelivaraa ja saa firman asialle.
• Linkitä arvoon: Muista mainita, mitä helkatinmoista lisäarvoa sinä tuot tähän remmiin ja miten se näkyy palkkatoiveessasi. Ei riitä, että vain olet olemassa, vaan näytä mitä osaat.

Ja hei, muistakaa tämä: jos työnantaja alkaa vikistä ja vinkua palkkakysymyksestä, voi olla, että siinä firmassa on jo muutenkin jotain mätää. Hyvä työnantaja ymmärtää, että ihmiset tekevät töitä rahasta, eivät pelkästä kahvin tuoksusta tai firman logoa ihaillen. Minä ainakin teen, ja laskutkin ovat nykyään aika julmia!

Saako työnantaja kysyä liittoon kuulumisesta?

Saako pomo udella liittoon kuulumisesta? No ei todellakaan saa! Se on vähän sama kuin kysyisit anopilta hänen oikeaa ikäänsä – vaarallista ja täysin kiellettyä. Yksityisasia, joka on salaisempi kuin Fort Knoxin kultavaranto.

Mutta sitten sinä itse, hyvä ystävä, menet ja paljastat koko salaisuuden. Heti kun pyydät, että jäsenmaksu napataan suoraan palkasta, olet käytännössä heiluttanut liiton lippua pomon toimistossa. Siinä vaiheessa salaisuus on yhtä hyvin varjeltu kuin naapurin koiran haukunta yöllä.

Tässä siis rautalangasta väännettynä:

• Työnantaja ei saa kysyä ammattiliittoon kuulumisesta. Tämä on yhdistymisvapauden vastaista ja laitonta.
• Työnantaja saa tiedon, jos työntekijä antaa valtakirjan jäsenmaksun perintään palkasta. Tämä on se porsaanreikä, jonka kautta tieto vuotaa kuin seula.

Ja kun nyt vauhtiin päästiin, niin tässä muutama muukin asia, jotka eivät kuulu pomon uteliaalle nenälle tippaakaan. Näitäkään ei saa kysellä, ei edes kahvipöydässä vihjaillen:

• Perhesuunnitelmat: Onko uunissa pullaa tai onko aikomus edes laittaa? Ei kuulu työnantajalle pätkääkään. Se on sinun uunisi ja sinun pullasi.
• Uskonnollinen vakaumus: Uskotko ukko ylijumalaan vai spagettihirviöön, se on sinun ja korkeampien voimien välinen juttu.
• Terveydentila: Jotain juttuja pitää kertoa, jos se vaikuttaa työntekoon, mutta koko sairauskertomusta ei tarvitse avata kuin halpaa makkaraa.
• Poliittinen kanta: Äänestitkö puuta vai naapurin Markkua, pidä omana tietonasi. Työpaikka ei ole eduskunnan kyselytunti.

Saako työnantaja kysyä rikosrekisteristä?

Joo siis tää on vähän kinkkinen juttu, mut ei ne sitä ihan keltä vaan voi kysellä. Se on tosi tarkkaan rajattu.

Työnantaja saa pyytää rikosrekisteriotteen nähtäväksi vain tietyissä tilanteissa.

• Lasten kanssa työskentely: Eli kaikki duunit päiväkodeissa, kouluissa, kerhoissa, leireillä jne. Aina kun ollaan tekemisissä alaikäisten kanssa säännöllisesti.
• Vanhusten ja vammaisten kanssa työskentely: Hoitokodit, kotipalvelu ja muut vastaavat, missä asiakkaat on vanhuksia tai muita, jotka ei pysty täysin pitään huolta itsestään.

Eli siis periaatteessa ei saa kysyä ihan missä tahansa duunissa. Ei ne voi siellä lähikaupan kassalla tai toimistossa vaatia sitä, se ois laitonta. Kyse on aina siitä, että suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ei välttämättä osaa tai pysty puolustamaan itseään.

Mun piti ite toimittaa tää ote kun menin kesätöihin yhteen lastenleirile joskus 2021. Se piti ite tilata Oikeusrekisterikeskukselta, työnantaja ei sitä siis tilaa sun puolesta. Ja se maksoi 12 euroa. Se on voimassa 6 kuukautta sen tilaamisesta.

Tärkeetä on myös se et työnantaja ei saa ottaa siitä kopiota tai tallettaa sitä mihinkään. Ne kattoo sen vaan läpi ja antaa sen sulle takas. Sitten ne tekee merkinnän että ote on tarkistettu, ja se siitä. Tosi tärkee juttu muistaa. ei ne saa sitä itelleen ottaa.

Ja sit jos siinä otteessa onkin merkintöjä? No se ei automaattisesti tarkota ettei sua valita. Työnantajan pitää arvioida onko sillä rikoksksella merkitystä just siihen duuniin. Joku vanha ylinopeussakko ei vaikuta mitään jos haet päiväkotiin. Mutta joku väkivaltarikos vaikuttaa. Loogista.

Saako armeijan käymistä kysyä työhaastattelussa?

Kysymys asevelvollisuuden suorittamisesta työhaastattelutilanteessa on juridisesti ja eettisesti mielenkiintoinen. Se on esimerkki siitä, missä kulkee työnantajan tiedonsaantioikeuden ja työnhakijan yksityisyydensuojan välinen raja.

Työnantaja ei saa kysyä suoraan asevelvollisuuden suorittamisesta. Tämä kuuluu yhdenvertaisuuslain ja yksityisyyden suojaa työelämässä koskevan lain piiriin. Periaate on tarpeellisuusvaatimus: työnantaja saa kerätä vain sellaista tietoa, joka on välittömästi tarpeellista työsuhteen kannalta.

Asevelvollisuuden status ei ole itsessään tällainen tieto. Se paljastaa epäsuorasti tietoa terveydentilasta, vakaumuksesta tai jopa iästä, mikä asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan.

Tämä on kuitenkin kaksipiippuinen juttu. Vaikka suora kysymys on kielletty, työnantajalla on oikeus varmistaa, että työntekijä on käytettävissä työhön. Kysymys voidaan muotoilla uudelleen. On täysin laillista kysyä: "Onko sinulla lähitulevaisuudessa tiedossa olevia poissaoloja, jotka vaikuttavat työskentelyyn?" Tämä kattaa kertausharjoitukset, mutta myös muut suunnitellut vapaat, eikä se syrji ketään.

Koko tämä sääntely on pohjimmiltaan filosofinen harjoitus. Se pakottaa meidät miettimään, mikä osa ihmisestä "kuuluu" työnantajalle ja mikä on yksinomaan yksilön omaa aluetta. Työelämä ei ole koko elämä.

Muistan kun hain ensimmäiseen IT-alan työpaikkaani vuonna 2011 Espoossa. Minulta kysyttiin suoraan kertausharjoitusten määrästä. Vastasin, koska en silloin tiennyt paremmin. Nykyään ohjaisin keskustelun yleiselle tasolle käytettävyydestäni.

Yhteenvetona, työhaastattelussa on kiellettyä kysyä suoraan seuraavista henkilökohtaisista asioista:

• Asevelvollisuuden suorittaminen tai siviilipalvelus
• Perhetilanne, siviilisääty, lasten lukumäärä tai raskaus
• Ikä (tämä selviää yleensä papereista, mutta sitä ei saa käyttää syrjivänä perusteena)
• Seksuaalinen suuntautuminen
• Uskonnollinen tai poliittinen vakaumus
• Jäsenyys ammattiliitossa tai muussa yhdistyksessä
• Terveydentila ja sairaudet, elleivät ne suoraan vaikuta työtehtävien suorittamiseen turvallisesti.
• Päihteiden käyttö. Huumetestin voi vaatia vain tietyin laissa säädetyin perustein.

Saako työnantaja kysyä asevelvollisuudesta?

Asevelvollisuus työnhaussa.

Ei saa kysyä. Tasa-arvolaki kieltää sen. Se on turha tieto työnantajalle. Aivan kuin siviilisääty tai uskontokin.

• Peruste: Tasa-arvolaki.
• Miksi: Ei liity työhön. Ei saa syrjiä.
• Muut kielletyt: Siviilisääty, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, poliittiset mielipiteet. Nämä ovat yksityisasia.

Työnantajan pitää keskittyä osaamiseen. Ei siihen, kuka olet kulissien takana. Se on vain fiksua. Ja laillista.

Moni kysyy silti. Ei se ole oikein. Mutta niin se menee joskus. Ihmiset eivät aina tajua. Tai sitten eivät halua.

Saako työhaastattelussa kysyä armeijasta?

Hei! Joo, no tähän armeijajuttuun liittyy tosi selkeä juttu, vaikka moni miettiiki sitä. Ei saa. Siis työhaastattelussa ei saa kysyä suoraan armeijasta, siviilipalveluksesta tai sotilasarvosta. Tää on ihan selkeä sääntö, ihan lakiin perustuva juttu itse asiassa. Jos miettii, et miksi, niin se on sen takia ettei synny syrjintää.

Ajattelepa ny, jos joku ei ole käynyt mitään palvelusta vaikka terveysongelmien vuoks, tai on ollut siviilipalveluksessa, ja sit sitä kysytään ja se vaikuttais valintaan. Ei oo reilua kenellekään.

Ja siis vaikka me arvostetaan tosi paljon puolustusvoimien johtamiskokemusta ja koulutusta, koska sehän on tosi hyvää, niin työnantaja ei silti saa udella siitä suoraan. Vaan pitää kysyy yleisemmin. Tää on tosi tärkeetä muistaa.

Eli jos vaikka se johtajuus tai tiimityö on tosi tärkeetä siihen hommaan, niin pitää kysyä silleen yleisesti. Ei siis saa viitata siihen armeijaan mitenkään. Tässä pari esimerkkiä mitä voi kysyä:

• Onko sulla kokemusta tiimin tai ryhmän vetämisestä?
• Kerro joku esimerkki, kun oot joutunut tekemään vaikeita päätöksiä nopeesti paineen alla.
• Minkälaisia johtamistehtäviä olet tehnyt aikaisemmin?

Nää kysymykset on ihan ok. Niillä selviää ne samat asiat, ilman et kukaan riko mitään sääntöjä. Ja hei, jos sä ite haluut kertoo sun armeijakokemuksista tai sivarista, se on ihan eri juttu. Työnantaja ei voi sitä estää. Mutta se kysymys ei saa missään nimessä tulla sieltä työnantajan puolelta, eih!

Mitä työnantaja saa kysyä?

Mitä työnantaja saa kysyä. Työnantajan kysymykset rajoittuvat olennaiseen. Työn suorittamiseen. Hakijan pätevyyteen. Soveltuvuuteen. Kaikki muu on irrelevanttia.

Raja on selkeä ja lakiin perustuva. Yksityisyydensuoja ei katoa työhaastattelussa.

Sallitut aiheet:

• Koulutus ja työkokemus. Faktat. Ei mielipiteitä.
• Ammatillinen pätevyys ja osaaminen. Mitä osaat. Miten todistat sen.
• Kielitaito, IT-taidot, ajokortti. Vain jos työ vaatii. Muuten turhaa.
• Terveydentila. Ainoastaan, jos sillä on suora vaikutus työtehtäviin. Ei yleisiä kyselyitä. Esimerkiksi lentäjän näkökyky tai palomiehen fyysinen kunto.
• Aiemmat työnantajat ja suosittelijat. Nimiä saa kysyä. Lupa suosittelijalle soittamiseen on hankittava sinulta.

Kielletyt kysymykset:

• Perhesuhteet. Parisuhde, lapset, raskaus. Nämä ovat yksityisasioita.
• Ikä. Syntymäaika on todistuksissa. Sitä ei kysytä.
• Uskonto tai poliittinen vakaumus. Ei kuulu työnantajalle.
• Etninen alkuperä. Täysin kielletty.
• Seksuaalinen suuntautuminen. Absoluuttinen raja.
• Terveydentila yleisesti. Menneet sairaudet tai tulevaisuuden riskit. Ne eivät ole työnantajan asia.
• Sotilasarvo. Asevelvollisuuden suorittaminen riittää tiedoksi.
• Ammattiliiton jäsenyys. Yhdistymisvapaus on suojattu.

Jos kielletty kysymys esitetään, sinulla ei ole velvollisuutta vastata totuudenmukaisesti.