Onko Kiinassa lehmiä?

Onko Kiinassa lehmiä? Karjatalouden laajuus maassa

Mietitkö, onko kiinassa lehmiä ja miten maan maitotuotanto käytännössä toimii? Karjankasvatus ja nykyaikaiset suurtilat ovat nykyään keskeinen osa Kiinan maataloussektoria.
Paikallisen maitoteollisuuden kehityksen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan globaaleja ruoantuotannon suuntauksia ja välttämään vääriä käsityksiä alueen eläinkannasta. Tutustu Kiinan karjatalouden nykytilaan ja opi hyödyllisiä faktoja aiheesta.

Onko Kiinassa lehmiä ja kuinka paljon?

Kyllä, Kiinassa on lehmiä, ja maa on itse asiassa yksi maailman suurimmista karjankasvattajista. Kiinan nautakarjan kokonaismäärä on tällä hetkellä noin 94 miljoonaa päätä, mikä tekee siitä globaalisti yhden alan jättiläisistä. Tähän valtavaan määrään mahtuu niin lihakarjaa kuin nopeasti teollistunutta lypsykarjaakin.

Monelle voi tulla yllätyksenä, miten radikaalisti Kiinan maaseutu ja maatalous ovat muuttuneet. Kun aloitin alan kehityksen seuraamisen vuosia sitten, monilla oli vielä mielikuva Kiinasta pelkkänä riisinviljely- ja sikalamaana. Mutta siellä ne lehmät ovat - ja niiden määrä on kasvanut huimasti.

Karjatalouden kasvu liittyy suoraan kiinalaisen keskiluokan vaurastumiseen ja ruokatottumusten eurooppalaistumiseen. Naudanlihan ja maitotuotteiden kysyntä on räjähtänyt käsiin. Mutta kulissien takana muutos on vaatinut veronsa, ja matkaan on mahtunut melkoista oppirahoja.

Kiinan jättimäiset maitotilat ja tuotannon mittakaava

Kiina on nykyään maailman kolmanneksi suurin maidontuottaja heti Intian ja Yhdysvaltojen jälkeen. Maassa arvioidaan olevan noin 6 millyonaa lypsylehmää, jotka elävät usein poikkeuksellisen suurissa yksiköissä. Esimerkiksi maassa toimii maailman suurin maitotila, China Modern Dairy, joka lypsää noin 135.000 lehmää ja tuottaa päivittäin huimat 3.300 tonnia raakamaitoa.

Tällainen teollinen mittakaava hakee vertaistaan. Kun vierailee tyypillisellä suomalaisella perhetilalla, suhde eläimiin on henkilökohtainen. Kiinan megatiloilla toiminta muistuttaa enemmän automatisoitua tehdasta - ja tässä piilee suuri ristiriita.

Nämä jättiläisnavetat - ja tämä saattaa yllättää monet - eivät silti riitä tyydyttämään kotimaan valtavaa kysyntää. Vaikka kiinalaisten maidonkulutus oli vielä muutama vuosikymmen sitten lähes nollassa, nykyään pelkästään nestemäisen maidon kulutus kasvaa tasaisesti noin 2-3 prosentin vuosivauhtia. Siksi maa joutuu edelleen tukeutumaan massiiviseen tuontiin.

Karjatalouden haasteet ja eläinten elinolosuhteet

Teollinen karjankasvatus Kiinassa kohtaa jatkuvasti rajuja taloudellisia ja ekologisia haasteita. Viime vuosina raaka-aineiden ja rehujen hintojen nousu on ajanut yli 80 prosenttia Kiinan maitotiloista toimimaan tappiollisina. Tämä on johtanut siihen, että maitotilat ovat joutuneet teurastamaan lypsylehmiään ennenaikaisesti lihamarkkinoille.

Nautojen elämä näissä pilvenpiirtäjiä muistuttavissa jättikomplekseissa ja massiivisissa pihattokarsinoissa eroaa täysin perinteisestä laiduntamisesta. Eläimet eivät juuri näe vihreää nurmea. Teho ja hygienia ovat huipussaan, mutta herkkä tasapaino on helppo horjuttaa.

Olen nähnyt, miten herkästi tällainen järjestelmä haavoittuu - kun rehukuljetukset viivästyvät tai jokin tauti pääsee leviämään, seuraukset miljoonien eläinten yksiköissä ovat katastrofaalisia. Kuluttajille tämä näkyy nopeasti lihan ja maidon hinnan heilahteluina.

Kiinan karjatalouden kaksi pääsuuntausta

Kiinan nautakarja jakautuu selkeästi kahteen erilaiseen tuotantomalliin, joilla molemmilla on omat erityispiirteensä ja markkinatarkoituksensa.

Teollinen lypsykarjatuotanto

• Kärsii ylituotannosta ja korkeista rehukustannuksista, suuri osa tiloista toiminut tappiolla
• Modernit sisätilat, pitkälle automatisoidut pihatot ja jopa monikerroksiset rakennukset
• Erittäin suuri, useista tuhansista jopa yli sataan tuhanteen lehmään per tila

Lihakarjankasvatus

• Kysyntä ylittää kotimaisen tarjonnan, mikä pitää naudanlihan hinnat korkealla
• Perinteisempiä ulko- ja pihattoratkaisuja esimerkiksi Sisä-Mongolian alueella
• Vaihtelee pientiloista suuriin laidunalueisiin, painottuu tietyille maakunnille

Hienomekaniikasta nautatilan johtoon: Wangin tarina Sisä-Mongoliassa

Wang, 42-vuotias entinen tehdaspäällikkö Hohhotista, päätti sijoittaa säästönsä 500 pään lihakarjatilaan Sisä-Mongolian tasangoilla. Alkuvaiheessa hän luotti puhtaasti oppikirjatietoon ja perinteiseen rehustukseen.

Ensimmäinen talvi oli katastrofi. Ankarat pakkaset ja huonolaatuinen kuivaheinä saivat nuoret vasikat sairastumaan, ja Wang menetti lähes kymmenen prosenttia laumastaan parissa kuukaudessa. Epätoivo oli lähellä.

Wang tajusi, ettei perinteinen tyyli toimi muuttuvassa ilmastossa. Hän investoi paikallisten neuvojen pohjalta lämmitettäviin juomakuppeihin ja siirtyi käyttämään energiapitoisempaa maissisäilörehua.

Muutoksen jälkeen karjan painonkehitys parani huomattavasti ja talvikuolleisuus putosi nollaan. Wang oppi, että karjanhoito vaatii joustavuutta ja paikallisen luonnon ymmärtämistä.