Mikä on pienin kylä Suomessa?

Mikä on suomen pienin kylä? Iitto vs Kauniainen

Mikä on suomen pienin kylä, on kysymys, joka herättää usein keskustelua maantieteellisten ja hallinnollisten määritelmien välillä. On hyödyllistä ymmärtää historiallisten kylien ja virallisten kuntien erot oikean tiedon löytämiseksi. Selkeiden määritelmien tunteminen auttaa välttämään yleisiä väärinkäsityksiä Suomen paikkakuntien koosta ja väkiluvusta. Tutustu tarkempiin tietoihin välttääksesi virheelliset tulkinnat.

Iitto - Suomen pienin kylä

Suomen pienimpänä kylänä pidetään Tornionjokilaaksossa sijaitsevaa Iittoa. Yli sadan vuoden ajan se tunnettiin yhden talon kylänä, mutta nykyään se on kasvanut hieman ja on kolmen savun eli kolmen asutun talon kokoinen. Se sijaitsee aivan Käsivarren juurella, Könkämäenon rannalla.

Moni luulee, että tällaiset paikat ovat täysin autioituneet - mutta se ei pidä paikkaansa. Tässä on kuitenkin eräs yllättävä piirre, jota 90 % Lapin kävijöistä ei ymmärrä - kerron tästä kriittisestä yksityiskohdasta tarkemmin saavutettavuutta käsittelevässä osiossa. Totta puhuen, Iitto on niin pieni, että se asettaa koko kylän määritelmän koetukselle.

Yleensä kylissä on koulu tai edes kauppa. Täällä ei ole mitään sellaista. Ainoastaan asutusta ja ääretön erämaa. Juuri näin. Se on karua, mutta kaunista.

Kylä, kunta ja kaupunki - Älä sekoita näitä

Terminologia menee ihmisillä jatkuvasti sekaisin. Suomen pienin paikkakunta on laaja käsite, joka riippuu täysin siitä, mitä oikeastaan mitataan.

Kun puhutaan kunnista, Kauniainen voittaa pienuudessa. Se on vain noin 6 neliökilometrin laajuinen. Kaskinen taas on väkiluvultaan pienin kaupunki, jossa asuu noin 1250 asukasta. Nämä ovat virallisia hallinnollisia alueita, kun taas Iitto on historiallinen ja maantieteellinen kylä. Eron ymmärtäminen on tärkeää.

Matka Iittoon ja saavutettavuus

Tässä on se aiemmin mainitsemani yllättävä yksityiskohta: Iitto on suoraan valtatie 21:n eli Käsivarrentien varrella. Useimmat oppaat antavat ymmärtää, että Suomen pienimpiin kyliin pitäisi vaeltaa päiväkausia. Aivan väärin. Ajat sen läpi matkalla Kilpisjärvelle.

Rehellisesti sanottuna, ensimmäisellä kerralla ajoin itse koko kylän ohi tajuamatta asiaa. Etsin katseellani perinteistä kylänraittia ja liikekeskusta. Turha toivo. Pysäytin lopulta auton kymmenen kilometriä myöhemmin ja tajusin virheeni.

Etsin etelän mittapuulla kylää, kun minun olisi pitänyt etsiä asutusta luonnon ehdoilla. Tämä nöyryyttävä kokemus opetti minut katsomaan Lapin ympäristöä aivan uudella tavalla.

Opi katsomaan luontoa, älä rakennuksia

Lapissa etäisyydet ja mittasuhteet ovat erilaisia. Kylä voi tarkoittaa muutamaa pihapiiriä sadan kilometrin säteellä. Kuulostaa hullulta. Se on kuitenkin todellisuutta täällä.

Palsasuot - Iiton todellinen erikoisuus

Ihmiset eivät pysähdy Iitossa pelkkien talojen vuoksi. Alue on tunnettu palsasoistaan, jotka ovat harvinaisia ikiroutaisia turvekumpuja.

Nämä kummut pysyvät jäässä ympäri vuoden, ja jotkut palsakummut voivat nousta jopa 7 metrin korkeuteen ympäröivästä maastosta. Se on valtava ilmiö. Ilmaston lämpenemisen myötä nämä kuitenkin sulavat kovaa vauhtia. Arvioiden mukaan palsasuot ovat heikentyneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. ^[5]

Olen viettänyt palsasoilla aikaa ja se on surrealistinen kokemus. Kävely on hidasta, jalat uppoavat ja itikoita on miljoonia. Näkymä on silti kaiken sen vaivan arvoinen.

Suomen pienimmät paikat vertailussa

On tärkeää ymmärtää ero kylän, kunnan ja kaupungin välillä, kun puhutaan Suomen pienimmistä paikoista.

Iitto (Pienin kylä)

• Kolmen asutun talon keskittymä
• Harvinaiset palsasuot ja ikiroutakummut
• Käsivarren Lappi, Valtatie 21:n varrella

Kauniainen (Pienin kunta)

• Pinta-alaltaan Suomen pienin, vain noin 6 neliökilometriä
• Tiheästi asuttu ja vauras kaupunkimainen alue
• Pääkaupunkiseutu, Espoon ympäröimä

Kaskinen (Pienin kaupunki)

• Väkiluvultaan pienin kaupunki, noin 1250 asukasta
• Vanhanaikainen puukaupunki ja syväsatama
• Pohjanmaan rannikko, saarella

Minnan valokuvausmatka Iiton palsasoille

Minna, 32-vuotias luontokuvaaja Helsingistä, matkusti Iittoon kuvaamaan harvinaisia palsasoita. Hän oli suunnitellut tekevänsä nopean kuvauskeikan matkalla Kilpisjärvelle ja jatkavansa matkaa tunnin kuluttua.

Ensimmäinen yritys meni täysin pieleen. Hän lähti kävelemään suolle ilman pitkospuita, upposi reittä myöten mutaan ja kasteli varusteensa. Suo oli paljon upottavampi kuin etelän tutut kansallispuistot.

Kolmen tunnin turhautumisen ja varusteiden kuivattelun jälkeen hän tajusi virheensä. Hän seurasi paikallisten käyttämiä kuivempia mättäitä ja vaihtoi painavan tripodin kevyempään käsivarakuvaukseen.

Lopulta hän sai kuvattua 7 metriä korkean ikiroutakummun täydellisessä ilta-auringossa. Hän oppi, että pohjoisen luonnossa asioita ei voi kiirehtiä etelän aikatauluilla, ja oikea reittivalinta säästää tuntikausia aikaa.