Kauanko väkiviinaetikka säilyy?

Oikeesti, kuinka kauan sitä väkiviinaetikkaa nyt oikein voikaan säilyttää? Ikuisestiko? No, melkein! Se on ihan uskomatonta. Muistan, kun mummollani oli aina se sama etikkapullo keittiön kaapissa – tuntui, että se oli siellä ollut iät ja ajat. Ja aina se toimi ihan moitteettomasti!

Väkiviinaetikka on nimittäin lähes ikuista tavaraa. Todella.

Siis oikeasti, ei mitään “parasta ennen” -stressiä sen kanssa. Yksi huoli vähemmän, vai mitä?

• Ei sitä parasta ennen -päiväystä näy missään. Ihan kuin viini, joka paranee vanhetessaan… no, ehkä etikka ei nyt ihan _parane_, mutta säilyy kyllä.
• Mummo piti sitä aina viileässä kaapissa, poissa auringonvalolta. Se on varmaan ihan hyvä idea, vaikka huoneenlämmössäkin sen pitäisi kestää. Eihän etikka nyt ihan herkkähipiä ole.
• Niin, siis huoneenlämpö käy myös. Aika kätevää, ei tarvitse jääkaappitilaa uhrata etikkapullolle. Mulla itsellänikin on se keittiön tasolla – ehkä vähän laiskaa, tiedän!

Oon lukenut jostain, että sen happamuus jotenkin suojaa sitä pilaantumiselta. En nyt muista tarkalleen, miten se meni, mutta jotain sellaista. On se kyllä jännä aine. Joskus mietin, että jos tulisi joku maailmanloppu tai zombiapocalypse, niin ainakin etikka säilyisi! Niin, ja ehkä säilykkeet… No, ehkä en nyt ala ihan maailmanloppua suunnittelemaan. Mutta pointti on se, että väkiviinaetikka on luotettava kumppani keittiössä, oli tilanne mikä tahansa. Ei tartte heittää pois!