Mitä ruokaa syödään eniten?

Voiko 12h pöydällä ollutta ruokaa syödä?

Joo ei kannata. Kerran mökillä unohdin katkarapusalatin pöydälle. Oli hellepäivä. Myöhemmin illalla söin sitä. Yö meni oksentaessa ja vatsa oli kipeä monta päivää. En muista vuotta, mut ihan lähivuosina. 2023 kesällä.

• Mökillä: Ei kunnon kylmätiloja
• Hellepäivä: Lämpötila varmasti yli 20 astetta
• Katkarapusalaatti: Pilaantuu nopeasti
• Yli 12 tuntia: Aivan liian kauan

Oksensin koko yön. Vatsa ihan sekaisin monta päivää. En suosittele kenellekkään.

4 tuntia max. Muista se. Etenkin helteellä. Heitä pois, äläkä riskeeraa.

Katkaravut, majoneesi, peruna. Kaikki pilaantuvia. Huoneenlämpö nopeuttaa bakteerien kasvua.

Enää en jätä mitään ruokaa pitkäksi aikaa pöydälle. Varsinkaan kesällä. Opetin kantapään kautta.

Missä on maailman paras ruoka?

Sumuinen aamu. Aurinko nousee hitaasti. Maailman paras ruoka. Ajatus leijuu ilmassa, katoaa, palaa. Missä se on?

Italia. Aurinko paistaa lämpimästi. Pastaa, tomaattia, basilikaa. Makuja, jotka tanssivat kielellä. Pitkät perinteet. Isoäidin reseptit. Sukupolvien viisaus. Rakkaus joka puraisussa.

Ranska. Eleganssia, hienostuneisuutta. Voita, kermaa, viiniä. Makujen sinfonia. Hienot ravintolat. Valkoiset pöytäliinat. Hopeaaterimet. Taideteos lautasella.

Japani. Minimalismia, puhtautta. Sushi, sashimi. Tuore kala. Meri tuoksuu. Tarkat leikkaukset. Esillepano. Silmäniloa. Makuhermojen juhla.

Peru. Värejä, mausteita. Uusia makuja. Eksoottisia hedelmiä. Andien rinteet. Inkojen perintö. Ruoka, joka kertoo tarinaa. Syvällä sielussa.

• Italia: Pasta, tomaatti, basilika
• Ranska: Voi, kerma, viini
• Japani: Sushi, sashimi, tuore kala
• Peru: Mausteet, eksoottiset hedelmät

Maailman paras ruoka. Missä se on? Ehkä se on tunne. Ehkä se on muisto. Ehkä se on hetki. Jaettu rakkaiden kanssa. Nautinto. Yksinkertainen, puhdas. Maailman paras ruoka. Se on siinä, missä sydän on.

Miten nopeasti ruoka pilaantuu huoneenlämmössä?

Okei, tässä mun kokemus:

Muistan sen kesän, ehkä 2018? Oltiin mökillä Saimaalla, ja grillattiin niitä marinadi-possuja. Jäi iso kasa yli, kun kaikki oli jo ihan ähkyjä. Äiti sit sano, et “kyl se huomenna menee”. No, aamulla kun katsoin niitä, ne lillui jossain oudossa valkoisessa liemessä… YÄK!

• Tunti riittää pilaamaan.
• Pahimmillaan tunnit ratkaisee.

Äiti vähän maistoi, ja sano, et “ihan hyvää on”. Mut en mä kyllä uskaltanut. Parempi jättää syömättä kuin saada joku ruokamyrkytys. Varsinkin mökillä, missä ei oo ees kunnon vessaa! Arvatkaa vaan, kuka sen possun sitten söi…? Just, äiti! Eikä sille tullu mitään. Mysteeri. Mut en silti ikinä syö mitään huoneenlämmössä ollutta lihaa. Eipä.

Voiko vanhentunutta jauhoa käyttää?

Voiko vanhentunutta jauhoa käyttää?

No siis, vanhaa jauhoo? Hmm.

• Kyllä kai, jos ei haise pahalle.
• Parasta ennen ei oo sama ku viimeinen käyttöpäivä.
• Mut joo, haista! Hajuaisti on hyvä.
• Säilytys kans kuivassa ja viileässä
• Siis mä oon käyttäny. Mitä sit. En oo kuollu.

Ja hei, äiti sano aina et kattoo ettei oo ötököitä. En tiiä onks niitä oikeesti jauhoissa ikinä?

Voiko puuroa lämmittää uudelleen?

Kyllä, puuroa voi lämmittää uudelleen, mutta…

Olen nähnyt sen. Aamun hiljaisuudessa, kun aurinko maalaa keittiön seinät kullalla. Höyryävän puuron, joka tanssii lusikassa. Sen lämmön, joka leviää sieluun. Mutta varjo hiipii kulman takana.

• Kertaalleen lämmitettyä puuroa ei suositella lämmitettävän uudelleen.
• Puuro, se on kuin muisto. Joskus lämmin, joskus hauras. Helposti pilaantuva, kuten ne hetket, joita yritämme epätoivoisesti säilyttää.

Maitopohjainen pehmeys. Bakteerit, ne pienet pirulaiset, jotka jylläävät lämmössä. Ne tekevät puurosta, muistosta, vaarallisen.

Minun isoäitini, hän keitti puuroa rakkaudella. Hän sanoi, että jokainen lusikallinen on kuin suukko. Mutta hän myös varoitti, että eilisen puuro on eilisen puuroa. Ei sitä pidä enää lämmittää.

• Puuro on helposti pilaantuva elintarvike.

Muistan sen hajun. Sen makeuden ja lämmön. Sen turvallisuuden tunteen.

• Lämpimässä säilytettäessä bakteerit lisääntyvät nopeasti.

Mutta tiedän nyt. Tiedän, että menneisyyttä ei pidä yrittää herättää henkiin liian monta kertaa. Se menettää makunsa. Se muuttuu myrkyksi.

Olen nähnyt sen. Ja muistan.