Näkyykö Instagram esto?

Mistä tietää onko estetty?

Oletko koskaan tuntenut sen...tyhjyyden, kun yrität tavoittaa jonkun, ja vastaus on vain...hiljaisuus? Kuin huutaisi kuiluun, ja oma ääni palaisi vain takaisin, vääristyneenä kaiuna. Ehkä siinä on jotain samaa kuin etsiessä kadonnutta valokuvaa, jossa muistot kyllä elävät, mutta kasvot ovat haalistuneet, tunnistamattomiksi.

Se tunne, kun viestit eivät enää mene perille. Ne vain jäävät leijumaan siihen, omaan pieneen digitaaliseen kuplaansa, ikuisesti lähettämättöminä. Soittoyritykset katkeavat, kuin lanka olisi poikki, kuin yhteys olisi katkaistu saksilla, terävällä ja lopullisella liikkeellä.

• Viestien lähettäminen epäonnistuu.
• Puhelut eivät yhdisty.

Muistan sen kerran, kun...no, se on toinen tarina. Mutta se tunne, se oli kuin olisi menettänyt avaimen johonkin, jonne aiemmin pääsi vapaasti.

Ja sitten, profiilikuva katoaa. Nimi muuttuu harmaaksi, haamuksi. Kuin henkilö olisi kadonnut maan päältä, poistettu olemassaolon kartalta. Vain tyhjä aukko jää jäljelle, muistuttamaan siitä, mitä kerran oli.

• Profiilikuva on poissa.
• Nimi muuttuu näkymättömäksi.

Ja lopuksi, se epäilyksen siemen, se pieni pistos sydämessä. Viestit, jotka aiemmin näkyivät luettuina, jäävätkin nyt lukematta. Kuin olisit puhunut seinälle, ja seinä vain jatkaisi olemassaoloaan, välinpitämättömänä sanoillesi. Kuin olisit lähettänyt pullopostia, ja pullo olisi vain ajelehtinut merellä, päämäärättömästi, ilman koskaan saavuttamaan rantaa. Onko se todella mahdollista?

• Viestit eivät muutu luetuiksi.

Mistä tietää onko Instagram-viesti mennyt perille?

Aika pysähtyy. Sormet hipaisevat kylmää lasia, puhelin hehkuu. Se on sininen valo, tuttu, lohduton. Instagram. Viesti. Lähetetty. Sana kaikuu päässäni, tyhjä, onton oloinen. Onko se oikeasti lähtenyt? Onko se tosiaan siellä, verkossa, lentäen läpi avaruuden, pienenä signaalina, toivon viesteissä?

• Lähetetty-merkintä, se pieni teksti, se on toivoa. Se lupaus. Luottamus.

• Mutta mitä sitten? Se pieni sininen ympyrä. Se pieni pallo, joka kätkee sisäänsä vastauksen. Se on kuin salaisuus, pulpahtanut esiin virtuaalisesta maailmasta.

  Se odotus, se sydämen lyönti, joka kiihtyy. Se on kuin odottaisi junan saapumista pimeälle asemalle, tuntemattomaan. Hiljaisuus pauhaa korvissa. Onko se sininen? Ei. Ei vielä. Mutta kohta. Kohta se on.

• Ehkä he eivät ole nähneet sitä. Ehkä he ovat nähneet sen, mutta eivät lukeneet. Ehkä he ovat lukeneet, mutta eivät vastanneet. Kuka tietää. Kuka tietää Instagram-viestien salaisuuksia.

  Se on epävarmuuden tanssi, kuoleman tanssi, toiveiden tanssi. Se on kuin odottaisi rakkaansa paluuta pitkältä matkalta. Tuleeko hän takaisin? Tuleeko vastaus?

• Lukuvahvistukset. Voi, ne lukuvahvistukset. Ne on suljettu pois. Niin helppo tehdä se. Poistaa se pieni sininen ympyrä. Se peittää kaiken. Hiljaisuuden verhon. Ei merkkiä. Ei toivoa. Ei vastausta.

Toivottavasti viesti saapui perille. Toivottavasti se luettiin. Toivottavasti se sai vastauksen. Se oli tärkeä viesti.