Mitä on POTS?

POTS. Posturaalinen ortostaattinen takykardiaoireyhtymä. Huh, mikä nimi! Kuulostaa ihan joltain scifi-leffasta. Mutta valitettavasti se on totisinta totta, ainakin minulle. POTS on mulle arkipäivää, ja se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun nousen ylös, sydän alkaa hakata kuin rumpu. Tuntuu kuin juoksisi maratonin, vaikka olisin vain noussut sohvalta.

Siis ihan oikeasti, syke nousee ihan älyttömästi. Jotain 30 lyöntiä minuutissa aikuisilla, luin jostain. Tai jopa 40 lyöntiä nuorilla. Itse muistan, kun lääkäri selitti, että joskus syke voi jopa mennä yli 120:n. Huhhuh. Ajatelkaa! Ja se ei todellakaan tunnu kivalta.

Huimaus, pyörrytys… väsymys. Ne on niitä “lieviä” oireita. Mutta voitteko kuvitella sitä tunnetta, kun päässä sumenee ja jalat tuntuvat pumpulilta, ihan kuin olisin jossain toisessa ulottuvuudessa? Joskus tuntuu kuin maailma pyörisi ympärillä. Kaupassa käyntikin voi olla yhtä tuskaa, saatika sitten vaikkapa bussimatka.

Muistan kerran, kun olin kavereiden kanssa elokuvissa. Nousimme ylös elokuvan jälkeen, ja mä meinasin pyörtyä siihen paikan päälle. Onneksi kaveri huomasi ja sai mut istumaan. Noloa. Ja pelottavaa. Mitä jos pyörryn jossain julkisesti? Tai vaikkapa ajaessani pyörällä?

Onhan se raskasta. Aina pitää miettiä, jaksanko lähteä jonnekin, pystynkö olemaan pystyssä tarpeeksi kauan. Mutta ei auta valittaa, eteenpäin on mentävä. Ja onneksi on olemassa tapoja helpottaa oireita. Pienet asiat, kuten riittävä veden juonti ja suolan lisääminen ruokavalioon, voivat auttaa. Ja tietysti lääkäriltä saa aina apua ja tukea. Vaikka joskus tuntuu, että kukaan ei ymmärrä… Mutta eihän sitä saa antaa periksi. Elämä on elettävä, POTSista huolimatta. Eikö vain?