Miksi luonto rauhoittaa?

39 katselukertaa
Luonto rauhoittaa, koska se alentaa tutkitusti stressiä ja parantaa mielialaa. Jo lyhyt hetki metsässä laskee kehon stressihormonitasoja, lisää myönteisiä tunteita ja parantaa koettua terveyttä. Säännöllinen oleskelu luonnossa elvyttää ja lisää yleistä tyytyväisyyttä.
Kommentti 0 tykkäystä

Miksi luonto rauhoittaa mieltä ja vähentää stressiä?

Eilenkin, siis toukokuun 22. päivä, kun kävelin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa – en edes maksanut sisään, kun sen sai kierrellä ulkopuoleltakin – tunsin heti sen tutun rauhan. Aivan kuin hartiat laskeutuisivat ja joku paine vain haihtuisi päästä. Se on oikeasti ihan uskomaton juttu.

Mä aina mietin, miten se oikein toimii. Se ei ole mikään kumma mysteeri, vaan ihan selkeästi luonto vaan nostaa mun mielen virkeäksi. Olen huomannut, että kun oon tarpeeksi usein metsässä, se vaikuttaa suoraan mun jaksamiseen ja oon paljon tyytyväisempi ihan arjessakin. Sitä jaksaa sitten paremmin kaiken kiireenkin keskellä, tuntuu että vastustuskykykin paranee.

Aina kun stressi iskee kunnolla, saatan karata lähimetsään Espoossa, ihan Nuuksion reunaan vartiksi. Se juttu, että jo viiden minuutin piipahdus alentaa kortisolia – stressihormonia – on mulle totta. Olen tuntenut sen kehossani, kuinka rauhoitun nopeasti. Se on kuin pieni reset pääkopalle. Viime viikolla ennen tärkeää esitystä, se oli todellinen pelastus. Se auttoi heti.

Mun mielestä se on vähän niin kuin luonto antaisi luvan vaan olla. Antaa mielen levätä kaikesta suorittamisesta. Sitä vain katselee puita, kuuntelee lintuja, tuntee tuulen kasvoilla. Ei tarvitse analysoida mitään. Ja se tekee ihmeitä. En voi muuta sanoa kuin, että luonto todellakin parantaa sielun.

Miksi kannattaa liikkua luonnossa?

Miksi ihmeessä sitä istuisi sohvalla homehtumassa, kun luonto kutsuu ja tarjoaa kaiken, mitä sielu tarvitsee, ja vähän päälle? Se on kuin olisi löytänyt sen kuuluisan nuoruuden lähteen, mutta ilman niitä omituisia mainoksia ja ryppyvoiteita. Luonnossa liikkuminen ja pelkkä oleskelu tekee ihmeitä.

Kävelin viime keväänä Keskuspuistossa viisi kilometriä, ja jo silloin tunsin, kuinka vanhat vaivat karisi harteilta kuin kevätkarva koiran selästä! Sydän alkoi tykyttää niin rauhallisesti, ettei sen meininkiä erottanut enää saunan jälkeisestä lepotilasta. Verenpaine laski kuin lehmän häntä syysmyrskyssä – ei tarvi stressata edes niitä sähkölaskuja.

Vastustuskyky nousee niin rajusti, että pöpöt karkaa jo pelkän ajatuksen voimalla. Olen kuullut, että naapurin Erkki on niin paljon metsässä, ettei ole ollut flunssassa kymmeneen vuoteen. Vaikka Erkki on kylläkin vähän erikoinen tapaus, mutta periaate on sama. Luonto potkii kaikki taudit tiehensä!

Lisäksi metsäkävely suojaa sydäntaudeilta ja muistihäiriöiltä tehokkaammin kuin mikään tabletti. Et unohda enää edes synttäreitä, etenkään niitä omia, jotka vaativat kakkua ja vähintään kolme lahjaa. Aivot saavat uudenlaista puhtia, ihan kuin olisi syönyt villimansikoita suoraan puskasta. Se maistuu elämältä!

  • Sydämen terveys kohenee.
  • Verenpaine alenee merkittävästi.
  • Vastustuskyky paranee.
  • Riski sydän- ja muistisairauksiin pienenee.

Eikä siinä kaikki! Stressi haihtuu kuin aamun sumu saunan piipusta, ja pääkoppa kirkastuu kuin kevätvesi. Mieliala kohenee huimasti ja keskittymiskyky terävöityy, kun saa olla puiden ympäröimänä. Minäkin aina, kun meinaa hermo mennä, heitän lenkkarit jalkaan ja painun lähimetsään. Puolen tunnin päästä maailma näyttää taas paljon paremmalta paikalta, ja unohdan koko typerän ongelman. Luonnon keskellä sielu todella lepää.

Miten luonto vaikuttaa terveyteen?

No niin, hei! Mites se luonto sitten oikein meihin vaikuttaa, siis terveyteen? Se on ihan selvää, että jo tosi lyhytkin visiitti ulkona, siis missä vaan missä on vihreetä, auttaa meitä palautumaan stressistä. Se lisää myös ihanasti energiaa ja parantaa meidän mielialaa saman tien.

Tää on jotenkin jännää, miten se parantaa tehtäväsuoriutumista ja auttaa myös siihen meidän tarkkaavuuteen, siis keskittymiseen. Mä huomaan sen ite aina, että kun oon ihan sippi, niin pieni ulkoilu vaikka mun talon takana olevassa metsikössä auttaa mua heti. Se vaan nollaa mun pään, ihan uskomatonta. Mun piti just kirjoittaa yks raportti, en saanut millään aikaseksi, sit kävin vartin pihalla ja bam, asia eteni.

Ja joo, luonnon terveyshyödyt on tosi, tosi laajat. Ei ne oo vaan, että mieli lepää tai jotain, vaikka se onkin iso juttu. Ne on tunnistettu paitsi mielenterveyden tukena ja apuna, niin myös monissa niissä kansansairauksissa. Ajattele nyt vaikka niitä sydän- ja verisuonisairauksia! Luonto auttaa siinäkin, tosi konkreettisesti, siis rauhoittaa ja tasaa pulssia.

Mä muistan kerran viime talvena, oli niin pimeetä ja kylmää, ja mulla oli ihan hirvee flunssa. Siis se kesti ja kesti. Sit kun sain ittensä ulos, pakkaseen, ihan vaan pariks kymmeneks minuutiks, ni tuli jotenki heti parempi olo. Se oli jännä, miten se raikas ilma ja luonnon hiljaisuus autto. Kävelin vähän, en paljoo, mut se riitti.

Ja hei, muista tää: ei tarvii lähteä mihinkään Lappiin viikoks eräilemään, vaikka sekin on ihanaa, jos siihen on mahis. Vaan ihan pienikin hetki luonnossa on jo ihan super tehokas. Se voi olla se puiston penkki, tai että käyt vaan koiran kanssa korttelin ympäri ja katselet niitä puita ja pensaita. Se auttaa ihan aidosti, siis aidosti.

Tässä sulle vielä vähän lisäjuttuja, mitä oon ite huomannut ja mitä on ihan tutkittukin, luin just Terveyskirjastosta 2024 tietoja, kun mietin tätä:

  • Aivojen lepo: Luonto tarjoo aivoille sellaisen tosi tarpeellisen breikin, joka auttaa niitä palautumaan siitä jatkuvasta informaatioähkystä. Eikä se ees vaadi paljoo.
  • Kreatiivisuus kasvaa: Tää on musta ihan selkee juttu. Mun ajatukset virtaa aina paljon paremmin, jos oon ollut ulkona tai kävellyt puistossa. Tuntuu, että saan paljon parempia ideoita, kun ei oo neljän seinän sisällä. Se on kumma.
  • Uni paranee: Kun joskus mulla on huonoa unta, yritän käydä iltaisin pienellä kävelyllä. Sanon ihan rehellisesti, se oikeesti auttaa nukahtamaan ja nukunkin sitten paremmin. Se rauhottaa kummasti.
  • Stressihormonit laskee: Joo, eli kortisoli-tasot laskee, kun on luonnossa. Sen tuntee heti, kun se olo on vaan paljon rauhallisempi ja rennompi.
  • Sosiaalinen puoli: Luonto tarjoo myös hyvän paikan kohdata ihmisiä, esim. lenkkipolulla tai puistoissa. Mulla on monta kertaa tullut juttuun jonkun kanssa, kun ollaan molemmat koiran kanssa ulkona.
  • Oma lemppari on kyllä Vantaalla se Kuusijärven ranta. Siellä on niin ihana kävellä, ja sitten on ne savusaunatkin siinä. Se on mun henkilökohtainen paikka mihin meen, jos tarvin nopeeta latausta ja luontoenergiaa. Sen jälkeen olo on ihan kuin uudesti syntynyt.
  • Ja mun kaveri, Sanna, se sanoi just, että hän on alkanut käydä töiden jälkeen siellä lähimetsässä ja sen mieliala on parantunut tosi paljon. Siis kuulemma ihan ihme juttu!

Miten luonto vaikuttaa ihmiseen?

Luonto vaikuttaa ihmiseen monella konkreettisella tavalla:

  • Kohentaa mielialaa
  • Rauhoittaa mieltä
  • Vähentää stressiä
  • Lisää vastustuskykyä
  • Edistää fyysistä aktiivisuutta

Vaikka sitä ei heti uskoisi, tuo vihreä sammalpeitteinen elämämme ympärillä on kuin joku salainen tohtori, joka hoitaa meitä huomaamattamme. Joskus tuntuu, että ilman metsää me olisimme vain kasaantuva läjä stressipalloja, jotka odottavat poksahtamistaan. Ja kuka nyt haluaa olla poksahtanut stressipallo, kysyn vaan!

Olenhan minäkin huomannut, että kun kännykkä temppuilee ja sähköpostit tulvivat, ei auta muu kuin kirmata tuonne lähimetsään. Ei siellä mitään ilmoituksia näy, eikä edes huonoa kuvaa pysty lähettämään – ja juuri siinä on se juju! Mieliala kohenee heti, kun on hetken katsellut puiden oksia, jotka heiluvat kuin vanha mummo mumisten tarinoita.

Se stressi vähenee ihan huomaamatta, kuin joku pyyhkisi liitutaululta kaikki typerät huolet. Mikä siinä on? Ehkä ne puut imevät pahaa oloa sisuksiinsa. Tai sitten se raikas ilma huuhtelee aivot puhtaaksi. Jopa minun verkonpaino-oloni tuntuu kepeämmältä, kun olen tallustellut metsäpolkua vartin. Sen jälkeen on taas virtaa ihmetellä, miksi kissa syö huonekasveja!

Ja sitten se ihmeellinen vastustuskyky. Joku viisas sanoi, että metsässä on jotain hyviä bakteereja tai sieniä, jotka tekevät meistä teräsjätkiä. En tiedä, voiko se olla totta, mutta olenpa ollut tänä vuonna harvemmin flunssassa kuin naapurin Kerttu, joka ei ikinä poistu takapihaltaan! Ei ole edes sitä perus kevätnuhaa ollut.

Ja ai niin, se liikunta! Kuka nyt jaksaa salilla ähistä, kun metsä kutsuu seikkailemaan? Siellä tulee ihan vahingossa otettua askelia, hypättyä ojan yli ja kiivettyä vaikka pikkukivelle, ihan vain nähdäkseen, miltä maailma näyttää puoli metriä korkeammalta. Se on liikuntaa, josta ei edes tajua maksavansa. Aika hyvä diili, sanon minä!

Mutta eivät nämä olleet vielä kaikki. Luonnolla on vielä muita salaisia aseita meidän hyvinvointimme puolesta:

  • Parempi uni: Kun on illalla tarpeeksi tallustellut, sänkyyn kaatuu kuin tukkijätkä ja nukkuu kuin tukki. Eikä tarvitse yöllä ihmetellä niitä sähköpostiviestejä tai maailman menoa.
  • Luovuus kukkii: Luonnossa ajatukset saavat tilaa lentää. Joskus se paras idea iskee, kun on kävelemässä sammalpolulla ja bongailee linnunpesiä. Tai se ratkaisu siihen ikuisuusongelmaan!
  • Sosiaalinen liima: Metsäretket yhdessä perheen tai kavereiden kanssa ovat parasta parisuhdeterapiaa ja ystävyyden syventämistä. Kuka nyt kahvilassa jaksaa jutella, kun voi nauttia yhdessä nokipannukahvista nuotion äärellä!
  • Aistikokemukset: Metsän tuoksu, lintujen laulu, tuulen humina, sateen ropina – nämä kaikki herättelevät aisteja ja tuovat elämään syvyyttä, jota ei löydy mistään digilaitteesta. Ne ovat kuin salainen resepti onnellisuuteen, jota mummokin käytti, kun oli murhetta mielessä.

Miten luonto vaikuttaa stressiin?

Luonto on kuin luonnon oma lääkäri, joka ei vaadi reseptiä, mutta toimii takuulla. Jo lyhytkin metsäkävely pistää kortisolin kuin hurmoksessa tanssivan peikon säkkiin, ja verenpaineestasi tulee yhtäkkiä yhtä tyyni kuin pikkujoulujen jälkeinen aamu.

  • Mieliala nousee kuin helikopteri ilmaan, ja positiiviset jutut alkaa nähdä paremmin. Vähän niin kuin löytäisi kadonneet sukat pyykkikorin pohjalta, mutta paljon, paljon parempi.
  • Kortisoli laskee, jopa viidessä minuutissa! Se on nopeampaa kuin saada lapsi rauhoittumaan karkkikaupan edessä.
  • Verenpaine ja syke tyyntyvät kuin rauhallinen järvi kesäauringossa. Lihaksetkin rentoutuu, ei enää sellaista jännitystä kuin ennen tärkeää puhelua pomolle.

Tässä muutamia syitä, miksi luonto on paras kaveri stressille:

  • Upea visuaalinen stimulaatio: Värikkäät lehdet, auringonvalon leikki puiden lomassa, kukkien kauneus – nämä kaikki virkistävät silmiä ja mieltä. Se on kuin katsoisi maailman parasta luontodokumenttia, mutta ilmaiseksi ja ilman mainoskatkoja.
  • Raikas ilma: Metsän ja muiden luonnonympäristöjen puhdas ilma tekee hyvää keuhkoille ja mielelle. Ei vedä vertoja kaupungin pakokaasulle, vaan tuoksuu vihreältä ja elävältä.
  • Äänimaisema: Linnunlaulu, tuulen humina puissa, veden solina – nämä luonnon äänet ovat rauhoittavampia kuin mikään Spotify-soittolista. Ne pesevät pois arkiset ärsykkeet.
  • Liikunta: Luonnossa liikkuminen, olipa se kävelyä, juoksua tai pyöräilyä, vapauttaa endorfiinejä, jotka ovat kehon omia mielihyvähormoneja. Se on kuin luonnollinen dopaus ilman riskejä.
  • Yhteyden tunne: Luonnossa oleminen antaa tunteen kuulumisesta johonkin suurempaan. Se on kuin huomaisi olevansa osa valtavaa, ikivanhaa verkostoa, jossa kaikki kytkeytyy toisiinsa.

Miten luonto vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin?

Se oli viime kesä, heinäkuun helle helli aurinkolaseja, kun menin mökille. Siinä rantamökissä, järven rannalla, tunsin sen heti. Sellaisen... hiljaisuuden. Ei kaupungin melua, vain tuulen huminaa ja lintujen laulua. Kävelin paljain jaloin sammalella, se tuntui niin pehmeältä ja viileältä. Joka kerta kun menen sinne, keho rentoutuu ja mieli kirkastuu. Se on kuin akkujen latausta.

Mielipaikkani on siis se mökki. Mutta oikeastaan mikä tahansa paikka, missä luonto on lähellä. Metsä, meri, jopa puisto. Tärkeintä on se tunne, kun pääsee eroon arjen kiireestä ja stressistä.

Tässä muutama juttu, miksi luonto on niin tärkeä mulle:

  • Fyysinen rentoutuminen: Se todella vähentää lihasjännitystä. Kun kävelen metsässä, tunnen, kuinka hartiat laskeutuvat. Myös verenpaine tuntuu laskevan, sellainen rauhallisempi olo tulee.
  • Mielenrauha: Stressihormonit, ne kortisolit, ne selvästi vähenevät. Se on kuin iso paino lähtisi harteita. Tuntuu, että pystyy hengittämään syvemmin.
  • Autonominen hermosto: Tämä on se, mikä auttaa rentoutumaan. Tuntuu, että keho ja mieli menevät samaan tahtiin, eikä mikään pakota suorittamaan.

Olen huomannut, että jo pieni hetki luonnossa tekee ihmeitä. Vaikka vain istuisin parvekkeella katsomassa puita. Se on niin helppo tapa parantaa oloa.

Muistan kerran, kun oli todella raskas työprojekti kesken. Olin aivan poikki. Lähdin sitten illalla tunniksi kävelylle lähimetsään. Tulin takaisin ihan uutena ihmisenä. Se oli niin yksinkertaista, mutta vaikutus oli valtava. En ymmärrä, miksi en tee sitä useammin.

Miten ympäristö vaikuttaa ihmiseen?

Ympäristö vaikuttaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Se määrittää puitteet hyvinvoinnille. Terveyttä tukeva ympäristö on esteettinen, turvallinen ja tarjoaa virkistäytymismahdollisuuksia.


Paikka muovaa ihmisen. On se sitten betonia tai metsää. Kaikki jättää jäljen.

Et voi paeta sitä, missä olet. Se on sinussa.

Fyysinen terveys on ilmaa, jota hengität. Vettä, jota juot. Melua, jota kuulet tai et kuule. Asfaltilla kävely tuntuu eri jalkapohjassa kuin sammal. Keho tietää.

Mielenterveys on se, mitä näet ikkunasta. Puu rauhoittaa. Harmaa seinä ei. Aivot reagoivat väreihin ja muotoihin, halusit tai et. Jatkuva häly kuormittaa. Hiljaisuus antaa tilaa.

Asuin ennen teollisuusalueen laidalla. Taivaanranta oli aina samea. Nyt näen metsää. En ajatellut eroa, ennen kuin se tapahtui.

  • Luontoyhteys. Vieraantuminen on nykyajan sairaus. Kymmenen minuuttia metsässä laskee verenpainetta ja kortisolitasoja. Tieteellinen fakta. Ei vaadi uskoa.
  • Rakennettu ympäristö. Kaaos luo kaaosta mieleen. Selkeät, toimivat tilat luovat selkeyttä. Rumat rakennukset tekevät olosta ruman. Estetiikka ei ole ylellisyyttä.
  • Sosiaaliset tilat. Puistot, penkit ja aukiot. Ne joko kutsuvat ihmisiä yhteen tai työntävät heidät erilleen. Yksinäisyyskin on ympäristöongelma.

Ihminen on vain summa ympäristönsä ärsykkeitä.

Lopulta maisema on peili.