Kannattaako soittaa ennen työhakemuksen lähettämistä?

Soittaa vai eikö soittaa ennen työhakemusta? Siinäpä pulma. Muistan itse yhden tilanteen… olin hakemassa unelmieni työpaikkaa, sellaista josta olin haaveillut ties kuinka kauan. Kädet hikosivat, sydän hakkasi, melkein jo peruin koko jutun. Mutta sitten ajattelin, mitä menetän? Pahimmassa tapauksessa saan “ei kiitos” ja parhaassa… no, parhaassa voisin saada jalan oven väliin.

Ja soitimpa sitten. Jännitti ihan hirveästi, äänikin vähän tärisi, muistan sen vieläkin. Kysyin pari tarkentavaa kysymystä työpaikkailmoituksesta ja kerroin rehellisesti olevani tosi kiinnostunut paikasta. Rekrytoija kuulosti yllättyneeltä, positiivisesti. Hän kertoi minulle tarkemmin työtehtävistä ja yrityksen kulttuurista, sellaisia asioita, joita ei ilmoituksessa lukenut. Tuntui, että se puhelu loi jonkinlaisen yhteyden, ihmisestä ihmiseen.

Ja arvatkaa mitä? Sain kutsun haastatteluun! Tiedän, ettei pelkkä puhelu taannut sitä, mutta uskon kyllä, että se auttoi. Se osoitti ainakin, että olen tosissani ja valmis näkemään vaivaa. Eikä se lopulta ollut niin kamalaa kuin olin kuvitellut.

Toki ymmärrän, että kaikilla ei ole samanlaista rohkeutta tarttua luuriin. Entä jos mokaa ja sanoo jotain tyhmää? Entä jos rekrytoija on kiireinen ja ärtyisä? Ymmärrän nekin pelot. Mutta jos miettii asiaa toiselta kantilta… eikö ole parempi yrittää kuin katua jälkikäteen, että olisipa soittanut?

Jotkut ehkä sanovat, että riittää kun lähettää hakemuksen ja odottaa. Mutta minusta se on vähän kuin heittäisi pullopostin mereen ja toivoisi parasta. Soittamalla voi varmistaa, että viestisi saapuu perille, ja ehkä jopa erottua joukosta. Ja kuka tietää, ehkä se yksi puhelu on juuri se, mikä ratkaisee.