Saako äiti itkeä lapsen nähden?

Onko kyynelillä paikka lapsen edessä? Äidin itkeminen ja lapsen kokemus

Onko sallittua itkeä lapsen nähden? Lyhyt vastaus on: kyllä, ehdottomasti. Itkeminen on luonnollinen ja terveellinen tapa käsitellä tunteita, ja se on osa ihmisen kokemusta. Piilottamalla itkua lapselta emme opeta häntä käsittelemään omia tunteitaan terveellisesti, vaan päinvastoin voimme vahvistaa kuvaa siitä, että tunteita, etenkin negatiivisia, tulisi hävetä tai peitellä.

Äidin itkeminen lapsen nähden ei automaattisesti ole traumaattinen kokemus lapselle. Päinvastoin, se voi opettaa lapselle tärkeää viestiä: tunteet ovat sallittuja, myös negatiiviset. Se, miten vanhempi käsittelee omaa itkuaan, on kuitenkin ratkaisevaa lapsen kokemuksen kannalta.

Miten itkeminen vaikuttaa lapseen?

Lapsi havaitsee vanhempiensa tunteet, olivatpa ne sitten iloisia tai surullisia. He oppivat tulkitsemaan näitä tunteita ja reagoimaan niihin. Jos äiti itkee ja käsittelee tunteitaan rauhallisesti, selittää tarvittaessa syytä itkemiselle sopivasti lapsen ikätasoa ja ymmärrystä ajatellen, lapsi oppii, että tunteet ovat ok ja niistä voi puhua. Tämä rakentaa luottamusta ja turvallisuudentunnetta. Lapsi näkee, että on turvallista olla haavoittuva ja ilmaista omia tunteitaan.

Toisaalta, jos itku on hallitsematonta, pitkäkestoista ja sitä ei selitetä lapselle, voi se aiheuttaa hämmästystä, pelkoa tai jopa turvattomuutta. Lapsi voi tulkita itkun merkiksi siitä, että vanhempi ei pysty hoitamaan häntä tai että jotain pahaa on tapahtumassa.

Mitä tehdä, kun itku tulee lapsen nähden?

• Anna itkun tulla: Älä yritä tukahduttaa tunteitasi väkisin. Itkeminen on luonnollista ja terveellistä.
• Selitä lapselle (ikätasoisesti): Jos sinulla on mahdollisuus, kerro lapselle lyhyesti ja ymmärrettävästi, miksi itket. Esimerkiksi: “Äiti on vähän surullinen, koska…”, tai “Äiti on väsynyt ja vähän stressaantunut.” Ei tarvitse mennä yksityiskohtiin, jotka saattavat sekottaa lasta.
• Luo turvallinen tila: Ota lapsi syliin, jos hän haluaa sitä, ja lohduttakaa toisianne.
• Anna itkun laantua: Älä pakota itseäsi lopettamaan itkemistä väkisin. Anna tunteiden virrata luonnollisesti.
• Keskustelun paikka: Kun tunteet ovat rauhoittuneet, voidaan keskustella lapsen kanssa kokemuksesta. Kysymykseen “Miksi itkit?” lapsi voi vastata rehellisesti, mutta jos kyse on lapsen omien tunteiden käsittelyssä saattaa olla tarpeen etsiä ammattilaisen apua.
• Ulkotila: Jos mahdollista, on hyvä itkeä sellaisessa tilassa, jossa lapsen ei tarvitse seistä kuuntelemassa ja seuraamassa äidin tunteiden purkautumista.

Yhteenvetona: Äidin itkeminen lapsen nähden ei ole itsessään negatiivinen asia. Tärkeintä on, miten itkua käsitellään ja kuinka lapselle selitetään sen syyt. Rehellisyys, rauhallinen asenne ja lapsen tunne-elämän huomioon ottaminen luovat turvallisen ja luottamuksen täyteisen suhteen. Jos itku on jatkuvaa tai hallitsematonta, kannattaa etsiä apua esimerkiksi perheterapeutilta tai psykologilta.