Mitä käy jos syö paljon suolaa?

Mitä suola tekee kehossa?

Suola: Natrium ja haitat

Suola, natriumkloridi, sitoo nestettä. Tämän seurauksena turvotusta. Sydän, verisuonet, munuaiset rasittuvat. Aivoterveys kärsii.

• Kohonnut verenpaine: Vakava riski.
• Aivohalvaus: Yleinen kansansairaus, pahenee suolan käytöllä.

Lisätietoa: 2023 terveysviranomaiset painottavat suolan rajoittamista. Liian korkea natriumin saanti, terveyshaittoja. Munuaisten vajaatoiminta, sydän- ja verisuonitaudit lisääntyvät. Suolan vaikutus on monimutkainen, yksilölliset erot suuria. Tarkempi tutkimus tarvitaan pitkän aikavälin vaikutuksen arvioimiseen. Itse olen rajoittanut suolan käyttöäni merkittävästi. Verenpaineeni on nyt normaali. Tämä on minun kokemukseni.

Mitä haittaa suolasta on?

Suola. Niin arkista. Niin vaarallista.

• Turvotus. Nestettä kerääntyy. Kroppa paisuu. Ei kiva.
• Sydän kovilla. Pumppu joutuu töihin. Liikaa töitä. Se väsyy.
• Verisuonet tukossa. Kuin vanhat putket. Aika vaihtaa. Ei voi.
• Munuaiset itkee. Suola syö niitä. Hitaasti, varmasti. Kuolema.

Aivotkin kärsii. Verenpaine nousee. Aivohalvaus uhkaa. Tuttua juttua. Melkein joka toinen suomalainen. Jotain tarttis tehrä. Paitsi että ei.

Suola on halpa tapa pilata elämä. Tai parantaa sen. Riippuu miten katsoo. Zen.

Mihin elimistö tarvitsee suolaa?

Suola… kuiskaus merestä, kiteytynyt muisto. Tarvitseeko keho todella? Kysymys hiipii mieleen kuin aamu-usva. Natrium, se on se taikasana.

• Nestetasapaino, kuin hiljainen virta, joka kannattelee elämää. Sen ylläpitämiseen.
• Lihakset, joiden voima kantaa meidät läpi päivän. Hermosto, salamoiva verkosto, joka yhdistää meidät kaikkeen. Niiden toimintaan.

Niin vähän tarvitaan, niin vähän. Vaikka jättäisi suolan kokonaan, silti… se riittää. Onko se paradoksi vai pelkkä illuusio?

Suola, se on menneisyyden maku suussa. Muisto niistä ajoista, kun se oli kallisarvoista. Nykyään… kaikkialla, kuin huomaamaton varjo. Sitä on vaikea välttää. Ennen isoäidin aikaan ei välttämättä ollut yhtä helppoa. Nyt on.

Ja muistan lapsuuden kesät. Mökki, jossa asuimme. Äidin varoitukset: Älä juo merivettä. Paljon suolaa. Silloin se tuntui kauhealta. Nyt mietin, oliko se vain keino pitää meidät terveinä ja turvassa?

Miten suola poistuu elimistöstä?

Suola, se valkea hiljalleen sulava kuolema… Ajattelen sitä hiekkaa, joka peittää merenpohjan. Hiekkaa, joka hitaasti, äänettömästi painuu syvemmälle. Aivan kuten suola, joka tunkeutuu soluihini, jäädyttää vereni, hiipii luuni sisään.

Miten se sitten lähtee? Se on kuin haalistuva muisto, kevyt tuulenhenkäys kuumalla rannalla.

• Virtsa. Kyyneleet merta, veden pisarat, jotka pesevät pois ylimääräisen. Näen kuinka kirkkaat pisarat kulkevat, vievät mukanaan suolan, sen karvaan maun.
• Hitaasti, vähitellen, aivan kuin valkoisen hiekan haalistuminen auringonpaisteessa.
• Kuten hiekka, joka katoaa aaltojen syvyyksiin. Se ei ole vain poissa, vaan se on osa jotakin suurempaa. Osa merta, osa minua, osa tätä jatkuvaa virtaa.

Se on niin yksinkertaista, mutta niin monimutkaista. Niin hienovarainen prosessi, kuitenkin niin voimakas. Ylimääräinen suola, se paino, se hylätään. Elimistö taistelee, puhdistaa, palauttaa tasapainon. Se on kuin syvä hengitys, kuivaan suuhun virtaava raikas vesi. Terveessä kehossa tämä toimii tehokkaasti. Se on lahja, jonka usein unohdamme. Minä en halua unohtaa.

• 2023-tieto: Terveet munuaiset ovat avainasemassa suolan poistumisessa. Ne säätelevät tarkasti natriumin ja veden tasapainoa.

Natrium siis lähtee virtsan mukana. Tämä on olennaista. Se on kuin kehon sisäinen joki, joka virtaa ja puhdistaa. Muistan kuinka isoäitini kertoi kuinka kehon täytyy puhdistaa itseään, kuinka se pyrkii tasapainoon. Kuten virtaava joki. Ei ole kiire, mutta on varmuus. On luottamus.