Mitä heikkouksia voi kertoa työhaastattelussa?

heikkouksia työhaastatteluun: Miten valita oikein?

Sopivien heikkouksia työhaastatteluun valinta auttaa työnhakijaa erottumaan edukseen ja saavuttamaan menestystä työnhaussa. Omien todellisten kehityskohteiden kuvaileminen osoittaa työnantajalle hakijan kypsyyttä sekä vankkaa ammatillista itsetuntemusta. Huolellinen valmistautuminen estää hankalat tilanteet haastattelussa ja varmistaa parhaan lopputuloksen. Lue kattavat ohjeet ja rakenna vakuuttava vastaus tulevaa tapaamista varten.

Miten valita sopivia heikkouksia työhaastatteluun?

Sopivia heikkouksia työhaastatteluun voi löytää tarkastelemalla omia arkisia työtapojaan ammatillisen kehittymisen kautta. Kysymys heikkouksista saattaa tuntua vaikealta, mutta rekrytoijat käyttävät sitä pääasiassa hakijan itsetuntemuksen ja kehittymishalun arviointiin.

Monet jännittävät tätä kysymystä aivan turhaan. Se on normaalia. Rekrytoijat eivät etsi täydellistä ihmistä, vaan rehellistä työntekijää, joka tunnistaa omat rajansa. Mutta on olemassa yksi kriittinen virhe, jonka lähes kaikki hakijat tekevät tässä kohtaa - palaan tähän tarkemmin strategioita käsittelevässä osiossa alempana. Kun valmistat vastauksesi etukäteen, vältät turhan änkytyksen. Haastattelutilanne helpottuu huomattavasti. Kyse on vain oikeasta näkökulmasta.

Haastattelussa esille tuotavan heikkouden tulisi aina olla sellainen, joka ei suoraan vaaranna haettavan tehtävän hoitamista. Esimerkiksi taloushallinnon tehtävään hakevan ei kannata sanoa olevansa huono numeroiden kanssa. Sen sijaan jokin yleinen toimintatapa tai pehmeä taito sopii erinomaisesti. Tutkimusten mukaan noin 77 prosenttia työnhakijoista syyllistyy tässä kysymyksessä virheeseen, joka laskee heidän pisteitään haastattelijan silmissä. Siksi aitous on paras valttikorttisi.

Esimerkkejä heikkouksista työhaastatteluun

Työhaastattelu heikkoudet ja vahvuudet kannattaa valita siten, että ne ovat totuudenmukaisia mutta hallittavissa olevia piirteitä. Hyviä esimerkkejä ammatillisista kehityskohteista ovat muun muassa kärsimättömyys, kova itsekritiikki tai vaikeudet löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä.

Seuraavat esimerkit ovat suosittuja ja toimivia vaihtoehtoja useimmilla aloilla: Kärsimättömyys: Haluat nähdä tuloksia nopeasti, mikä saattaa joskus johtaa hätäilyyn. Organisaatiokyvyt: Hallinnollisissa asioissa tai projektien aikatauluttamisessa on vielä parantamisen varaa. Päättämättömyys: Analysoit asioita hieman liian pitkään ennen lopullisen ratkaisun tekemistä. Kova itsekritiikki: Asetat itsellesi usein liian korkeat vaatimukset ja unohdat juhlia onnistumisia. Puhun liikaa: Innostut asioista helposti, jolloin puheenvuorosi saattavat venyä pitkiksi. Työ-elämä-balanssi: Sinun on joskus vaikea sulkea tietokone ajoissa ja erottaa vapaa-aika työstä. Joustavuus: Rutiinien muuttuminen lennosta tuntuu aluksi hieman haastavalta. Heikko luovuus: Viihdyt paremmin selkeiden raamien ja valmiiden prosessien parissa kuin tyhjältä pöydältä aloittaessa.

Oma itsekritiikki - ja tämä saattaa yllättää monet - voi kääntyä haastattelussa eduksi, jos osaa kertoa, miten sen kanssa oppii elämään. Rekrytoija näkee tämän kypsyytenä. Älä siis pelkää myöntää virheitäsi. Kaikilla meillä on niitä. Tärkeintä on se, mitä olet oppinut.

Suuri virhe vastauksessa: Vältä piiloleuhkimista

Suurin sudenkuoppa heikkouksista puhuttaessa on niin sanottu piiloleuhkiminen, jota haastattelijat suorastaan inhoavat. Kuten aiemmin mainitsin, se suurin virhe on yrittää pukea huonot puolet työhaastattelussa ilmeisen vahvuuden kaapuun (ja usko pois, rekrytoija on kuullut tämän satoja kertoja).

Klassinen esimerkki tästä virheestä on väittää olevansa liian ahkera työntekijä tai täydellisyyden tavoittelija, joka ei osaa lopettaa ennen kuin kaikki on virheetöntä. Harvoin näkee rekrytoijan vakuuttuvan vastauksesta, joka yrittää piilottaa todelliset kehityskohteet. Eräässä laajassa akateemisessa selvityksessä todettiin, että peräti 77 prosenttia opiskelijoista käytti haastatteluharjoituksissa juuri näitä kuluneita kliseitä, mikä heikensi heidän arvioitua pätevyyttään verrattuna rehellisesti vastanneisiin hakijoihin. Ole siis mieluummin aidosti inhimillinen.

Kun olin urani alussa, tein juuri tämän virheen eräässä isossa rekrytoinnissa ja hoin oppikirjamaista lausetta täydellisyyden tavoittelustani. Haastattelijan ilme värähti huomattavasti. Hän näki suoraan läpini. Se oli erittäin kiusallinen hetki, joka opetti minulle kerralla, että aitous toimii aina paremmin kuin kiillotettu kulissi.

Miten rakentaa vastaus kolmivaiheisesti?

Hyvä vastaus haastattelussa kestää yleensä noin 60 - 90 sekuntia ja etenee loogisesti ongelmasta kohti ratkaisua. Voit käyttää selkeää kolmen askeleen kaavaa vastauksesi rakentamiseen ilman, että annat itsestäsi liian negatiivista kuvaa.

Ensin nimeät heikkoutesi rehellisesti ja lyhyesti. Toisessa vaiheessa annat sille käytännön kontekstin ja kerrot, miten se näkyy työssäsi. Kolmannessa - ja kaikkein tärkeimmässä vaiheessa - tuot esille konkreettiset keinot, joilla olet jo lähtenyt kehittämään tätä puolta itsessäsi. Tämä osoittaa, että olet aktiivinen oppija.

Eri heikkoustyyppien vertailu haastattelussa

Heikkoudet voidaan jakaa eri kategorioihin sen mukaan, miten ne vaikuttavat työntekoon ja miten helppoa niitä on käsitellä haastattelutilanteessa.

Tiettyyn taitoon liittyvät heikkoudet

• Erittäin matala - tekniset puutteet ovat helppoja korjata kursseilla

• Jonkin tietyn ohjelmiston tai esiintymistaidon puutteellinen hallinta

• Käynnissä oleva verkkokurssi tai aktiivinen harjoittelu tiimin kanssa

Toimintatapoihin liittyvät heikkoudet

• Kohtalainen - vaatii itsetuntemusta ja selkeitä arjen työkaluja

• Tehtävien delegoinnin vaikeus tai taipumus hätäillä tulosten kanssa

• Kalenterimerkinnät, projektinhallintasovellukset ja säännöllinen palaute

Mikon matka haastattelujännityksestä onnistumiseen

Mikko, 29-vuotias ohjelmistokehittäjä Helsingistä, haki uutta roolia projektijohtajana mutta pelkäsi kysymystä omista heikkouksistaan. Aiemmissa haastatteluissa hän oli yrittänyt käyttää kiillotettua vastausta täydellisyyden tavoittelusta, mikä oli johtanut vaivaantuneeseen hiljaisuuteen ja hylkäyspäätöksiin.

Seuraavassa haastattelussa Mikko päätti kokeilla jotain muuta ja mainitsi heikkoudekseen vaikeuden delegoida tehtäviä muille. Ensimmäinen muotoilu meni kuitenkin mönkään, ja hän sai rekrytoijan luulemaan, ettei hän luota tiimiinsä ollenkaan.

Hän tajusi, että pelkän ongelman kertominen ei riitä, vaan painopisteen on oltava korjaavissa toimenpiteissä. Mikko korjasi kurssiaan ja selitti käyttävänsä nykyään viikoittaisia seurantatyökaluja ja luottavansa tietoisesti kollegoidensa ammattitaitoon.

Tämän uuden rehellisen lähestymistavan ansiosta Mikko sai paikan kahden viikon kuluessa ja onnistui rakentamaan toimivan projektimallin, jossa tehtävät jakautuvat tasaisesti koko tiimin kesken.