Onko kermajuusto suomalainen?

onko kermajuusto suomalainen? Perinteet ja alkuperä

Monet suositut kermajuustot ovat vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisten ruokapöydissä vuosikymmenten aikana. Tutustumalla juustojen kotimaiseen historiaan saat mielenkiintoista tietoa siitä, miten perinteiset valmistustavat ovat muotoutuneet osaksi paikallista ruokakulttuuria.

Onko kermajuusto suomalainen keksintö?

onko kermajuusto suomalainen on kysymys, johon vastaus löytyy maidontuotannon perinteistä. Kermajuusto on suomalainen juustotyyppi, jonka juuret ja valmistusperinne ovat vahvasti lähtöisin Varsinais-Suomesta. Vaikka runsasrasvaisia ja mietoja juustoja valmistetaan eri puolilla maailmaa, suomalaisen kermajuuston ominaispiirteet - kuten happamaan vivahtava maku ja leikkauspinnan pienet murukolot - tekevät siitä omaleimaisen kansallisen suosikin (lähtöteksti, 1.2.1).

Monelle tulee yllätyksenä, että suomalaisten rakastama arkijuusto kytkeytyy vahvasti Lounais-Suomen historiaan ja saaristoon. Tämän tyylistä juustoa tehtiin paikallisissa kartanoissa ja saariston tiloilla pitkään ennen kuin teollinen meijeritoiminta edes alkoi. Se on kehittynyt sukupolvien aikana vastaamaan nimenomaan pohjoismaista makutottumusta, jossa arvostetaan mietoa, mutta täyteläistä kermaisuutta.

Mutta onko tämä perinteinen leivänpäällinen pysynyt puhtaasti kotimaisena, vai olemmeko siirtymässä ulkomaisten vastikkeiden käyttöön? Eräs merkittävä tekijä juustomarkkinoilla saattaa muuttaa käsitystämme arjen suosikeista - palaamme tähän tarkemmin kansainvälistä asemaa käsittelevässä osiossa.

Kermajuuston alkuperä ja historia Suomessa

Suomessa kermajuuston valmistuksen juuret ulottuvat aina Turun saaristoon 1600-luvulle asti. Alueen kartanoissa ja suuremmilla tiloilla huomattiin, että maidon rasvaisimmasta osasta eli kermasta saatiin kypsytettyä poikkeuksellisen pehmeää ja maukasta juustoa, joka poikkesi arkisista piimäjuustoista. Varsinainen kaupallinen ja laajempi tuotanto käynnistyi Varsinais-Suomen Paattisissa vuonna 1931, jolloin Turunmaa-juusto tuotiin markkinoille (lähtöteksti, 1.3.1).

Meijerimaailmassa suuri mullistus koettiin vuonna 1979 Isonkyrön osuusmeijerissä. Siellä kehitettiin pienen sylinterin muotoinen juusto, joka pakattiin keltaiseen pussiin ja annettiin alun perin lahjaksi meijerin omille maidontuottajille. Tästä kokeilusta syntyi oltermanni kermajuusto, josta tuli myöhemmin koko maan myydyin kermajuusto. Se haki mallinsa ruotsalaisten suosimasta pyöreästä kotijuustosta, mutta sen valmistusmenetelmä viritettiin suomalaiseen makuun sopivaksi.

Itse muistan elävästi, kun aloitin ensimmäiset kokeiluni juustonvalmistuksen parissa pienessä kotimeijerissä. Yritin kiirehtiä prosessia ja puristin juustomassaa aivan liian lujaa, jotta hera poistuisi nopeammin. Lopputuloksena oli tiivis ja kuiva kimpale, josta puuttuivat kaikki kermajuustolle ominaiset kolot. Silloin opin kantapään kautta, että aito murukoloisuus vaatii herkkää kättä: juustomassaa ei saa puristaa mekaanisesti, vaan sen on annettava painua omalla painollaan muotteihin, jolloin pienten juustorakeiden väliin jää luonnostaan ilmaa.

Mistä kermajuuston tyypilliset ominaisuudet johtuvat?

Kermajuusto valmistetaan nimensä mukaisesti maidon ja kerman seoksesta, mikä antaa sille korkean rasvapitoisuuden. Juuston kuiva-aineesta vähintään puolet on rasvaa, mikä takaa sen pehmeän rakenteen ja hyvän sulavuuden ruoanlaitossa. Tyypillinen rasvapitoisuus valmiissa juustossa pyörii usein noin 29-32 prosentin tietämillä, ellei kyseessä ole erikseen kehitetty kevyempi versio.

Suurin valmistuksellinen ero muihin juustotyyppeihin, kuten tiiviiseen goudaan tai edamiin, on puristusvaiheen puuttuminen tai sen keveys. Kun juustomassa nostetaan muotteihin murumaisena, rakeiden väliin jää pieniä epäsäännöllisiä ilmakuplia. Kypsytyksen aikana näistä muodostuu juustolle ominainen pitsimäinen murukoloisuus, joka on tyypillistä myös keskieurooppalaiselle tilsit-juustolle (lähtöteksti, 1.1.7, 1.2.1).

Suomalainen kermajuusto vs. kansainväliset vastineet

Tässä osiossa tarkastellaan sitä luvattua kansainvälistä näkökulmaa. Suomi on edelleen perinteinen kermajuustokansa, ja leivänpäälle valitaan ylivoimaisesti useimmin kotoinen mieto juusto. Samaan aikaan juustomarkkinat ovat kuitenkin erittäin kansainväliset. Suomalaisten kokonaisjuustonkulutus on noussut ennätystasolle, ja nykyisin syödään keskimäärin 27 kiloa juustoa henkilöä kohden vuodessa. Tästä määrästä lähes puolet on ulkomaista tuontitavaraa, jota virtaa maahan erityisesti Saksasta ja Tanskasta.

Vaikka moni suomalainen ostaa kaupasta edullista saksalaista tai tanskalaista kermajuusto alkuperä suomi -ajatuksessa, makuprofiileissa on selviä eroja. Ulkomaiset vastineet ovat usein teollisesti tehokkaammin puristettuja ja niistä saattaa puuttua aito suomalainen, aavistuksen hapan ja raikas vivahde. Tästä syystä moni kuluttaja palaa merkkijuustojen pariin arjen ruokapöydässä.

Suomalaisten kermajuustojen ja ulkomaisten vastineiden vertailu

Valio Oltermanni (Suomalainen klassikko) ⭐

• Puolipehmeä, tasaisen pitsimäinen ja hienojakoinen murukoloisuus

• Kehitettiin Pohjanmaalla vuonna 1979, valmistetaan suomalaisesta maidosta

• Erittäin mieto, kermainen, aavistuksen hapan ja raikas

Valio Turunmaa (Perinteinen kartanojuusto)

• Täyteläinen ja kiinteähkö, perinteinen runsasrasvainen kermajuusto

• Juuret 1600-luvun Turun saaristossa, teollinen tuotanto alkoi vuonna 1931

• Mieto, mutta selkeästi aromikas, syvempi maku kuin Oltermannissa

Tanskalainen Havarti (Kansainvälinen vastine)

• Murukoloinen juusto, mutta rakenne voi olla usein hieman joustavampi

• Tanskalainen perinnejuusto, jota tuodaan paljon Suomeen arkijuustoksi

• Mieto ja kermainen, vanhemmiten maku muuttuu selvästi pähkinäiseksi

Matin juustovalinta: Arjen säästöstä takaisin perinteisiin makuun

Matti, 45-vuotias turkulainen perheenisä ja innokas aamupalan ystävä, huomasi ruokakaupassa saksalaisten tuontijuustojen olevan huomattavasti kotimaisia merkkijuustoja edullisempia. Hän päätti säästää ja osti perheelle suuren kilon paketin halvinta mahdollista tuontikermajuustoa.

Ensimmäisellä aamupalalla Matti huomasi ongelman. Juusto oli rakenteeltaan kumimaista ja siitä puuttui aito, hieman happama kermainen maku, johon perhe oli tottunut. Lapset alkoivat jättää juustoleivät syömättä, ja puolet kalliista säästöpaketista uhkasi päätyä roskiin kuivuttuaan jääkaapissa.

Matti tajusi, että pelkkä hinnan tuijottaminen ei kannattanut arjen laadun kustannuksella. Hän päätti sulattaa loput tuontijuustot uuniruokiin ja palasi seuraavalla kauppareissulla ostamaan perinteistä Varsinais-Suomen perintöä kantavaa kotimaista kermajuustoa.

Muutoksen jälkeen aamupalapöydän rauha palasi, juuston menekki normalisoitui ja perhe sai taas nauttia oikeasta murukoloisesta rakenteesta ilman sitkeää kumimaisuutta.