Paljonko Suomessa syödään lihaa?

Paljonko Suomessa syödään lihaa? 78 kg vs 39 kg

Paljonko Suomessa syödään lihaa? Tilastot perustuvat ruhopainoon, joka sisältää luut ja syömättömät osat. Todellinen syöty määrä on huomattavasti pienempi. Ravitsemussuositukset rajoittavat punaisen lihan käyttöä. Tämä auttaa välttämään harhaluuloja. Lue lisää selvittääksesi, kuinka paljon suomalaiset todella syövät ja miten se vertautuu suosituksiin.

Suomalaisten lihankulutus pähkinänkuoressa

Suomessa syödään lihaa keskimäärin noin 78 kiloa henkilöä kohden vuodessa, mutta luku vaatii tarkempaa tulkintaa. Tämä tilastollinen kokonaiskulutus perustuu niin sanottuun ruhopainoon, joka sisältää myös luut ja muut osat, joita ei päädy lautaselle asti. Käytännössä todellinen syöty määrä on huomattavasti pienempi - usein vain noin puolet ilmoitetusta ruhopainosta. Onkin tärkeää ymmärtää, paljonko Suomessa syödään lihaa todellisuudessa, jotta tilastoja ei tulkita väärin.

Lihan kulutus Suomessa on kääntynyt hienoiseen laskuun viime vuosina. Erityisesti punaisen lihan, kuten sian- ja naudanlihan, suosio on hiipunut samalla kun siipikarjan kulutus on jatkanut kasvuaan. Moni kuluttaja pohtii nykyään tarkemmin lihan alkuperää ja terveysvaikutuksia, mikä näkyy suoraan ostoskäyttäytymisessä. Mutta onko lihan syöminen todella vähentynyt niin paljon kuin otsikot antavat ymmärtää? Se riippuu siitä, katsommeko kiloja vai euroja. Tähän palaan tarkemmin myöhemmin tässä artikkelissa.

Mitä ruhopaino tarkoittaa ja miksi se hämmentää?

Kun puhutaan 78,2 kilon vuosittaisesta kulutuksesta, moni kauhistuu. Söinkö todella yli puolitoista kiloa lihaa joka viikko? Todellisuudessa luku on harhaanjohtava. Ruhopaino mittaa teurastetun eläimen painoa ennen kuin siitä poistetaan luut, jänteet ja muut syömäkelvottomat osat. Lisäksi luvusta puuttuu kypsennyshävikki, joka poistaa lihasta nestettä ja rasvaa.

Itse asiassa todellinen kypsän lihan määrä suomalaisen lautasella on lähempänä 35-40 kiloa vuodessa. Muistan itsekin hämmentyneeni tästä ensimmäistä kertaa tilastoja lukiessani. Tuntui mahdottomalta, että olisin syönyt lähes oman painoni verran lihaa, vaikka olin juuri lisännyt kasvisten määrää ruokavaliossani. Kun ymmärsin ruhopainon ja lautasannoksen eron, tilastot alkoivat käydä järkeen. Ruhopainoa käytetään tilastoissa siksi, että se on helpoin ja tarkin tapa mitata lihan kokonaisvirtaa markkinoilla, mutta yksittäiselle kuluttajalle se antaa liioitellun kuvan todellisuudesta.

Lihalajien suosio: Broileri ohittaa perinteet

Suomalaisten mieltymykset ovat muuttuneet rajusti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vielä 1990-luvulla sianliha hallitsi suvereenisti, mutta nyt siipikarja hengittää sen niskaan ja on monissa talouksissa jo ykkösvalinta. Siipikarjanlihan kulutus on noussut tasaisesti ja on nykyään noin 30,7 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Sianlihan kulutus puolestaan on laskenut lähes samalle tasolle, vaikka se oli pitkään selvä markkinajohtaja.

Naudanlihan kulutus on pysynyt yllättävän vakaana, noin 17,7 kilossa vuodessa. ^[4] Tämä on mielenkiintoista, sillä naudanlihan hinta on noussut merkittävästi. Ehkä se on säilyttänyt asemansa juhlaruokana ja laadukkaana proteiinina, josta ei haluta tinkiä samalla tavalla kuin arkisesta jauhelihasta. Kotimaisuusaste on Suomessa edelleen korkea: yli 80 prosenttia kaikesta kulutetusta lihasta on tuotettu kotimaassa. Tämä kertoo siitä, että vaikka lihan määrää vähennetään, laadusta ja alkuperästä halutaan pitää kiinni. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että ravintoloissa ja valmisruoissa lihan alkuperän seuraaminen on kuluttajalle huomattavasti vaikeampaa kuin kaupan tiskillä.

Terveyssuositukset vs. todellinen kulutus

Viralliset lihankulutus suositukset kehottavat rajoittamaan punaisen lihan ja lihavalmisteiden määrän enintään 350 grammaan viikossa.^[6] Tämä tarkoittaa noin 18 kiloa vuodessa. Kun vertaamme tätä tilastoituun 78 kilon ruhopainoon tai edes 40 kilon todelliseen syötyyn määrään, huomaamme selvän ristiriidan. Suomalaiset syövät edelleen noin kaksi kertaa enemmän punaista lihaa kuin suositukset sallisivat.

Moni kokee suositukset liian tiukoiksi. Olen itsekin huomannut, miten vaikeaa on pysyä 350 gramman rajassa, jos syö lihaa lähes jokaisella lounaalla ja päivällisellä. Pieni jauhelihakastike ja pari siivua leikkelettä täyttävät kiintiön yllättävän nopeasti. Suositusten taustalla on kuitenkin vankka näyttö suolistosyöpien ja sydänsairauksien riskin pienenemisestä. Kulutuksen laskusuunta on siis terveydellisesti tervetullut, vaikka matkaa tavoitteeseen on vielä paljon. Tärkeintä ei ole täydellisyys, vaan pienten korvaavien valintojen tekeminen arjessa.

Eri lihalajien kulutus ja ominaisuudet

Suomalaisten lautasilla näkyvät lihalajit eroavat toisistaan niin kulutusmäärien, hinnan kuin terveysvaikutustenkin osalta.

Siipikarja (Broileri)

Suosittu arkiruoka nopean valmistuksen vuoksi

Noin 28-29 kg ja määrä on jatkuvassa kasvussa

Vähärasvainen, ei sisälly punaisen lihan rajoituksiin

Sianliha

Kinkku, pekoni ja perinteiset pataruoat

Laskenut noin 28 kiloon, perinteisesti suurin ryhmä

Luokitellaan punaiseksi lihaksi, jota suositellaan rajoitettavaksi

Naudanliha

Jauheliha, pihvit ja juhlaruoat

Pysynyt vakaana noin 18-19 kilossa vuodessa

Punainen liha, runsas raudan ja sinkin lähde

Matin matka lihansyöjästä osa-aikaiseksi kasvissyöjäksi

Matti, 42-vuotias tamperelainen insinööri, söi lihaa lähes jokaisella aterialla, kunnes lääkäri huomautti kohonneista kolesteroliarvoista. Hän yritti ensin jättää lihan kokonaan pois, mutta epäonnistui viikon jälkeen tuntiessaan itsensä jatkuvasti nälkäiseksi.

Toinen yritelmä alkoi vaihtamalla arkiset leikkeleet hummukseen ja lisäämällä papuja jauhelihan sekaan. Matti kuitenkin vihasi papujen rakennetta ja meinasi luovuttaa uudelleen, kunnes tajusi, ettei lihan tarvitse olla joko-tai -valinta.

Läpimurto tapahtui, kun Matti alkoi käyttää puoliksi lihaa ja puoliksi kasvisproteiinia sisältäviä tuotteita. Hän oppi maustamaan ruoat paremmin ja huomasi, ettei maku kärsinyt, vaikka lihan määrä puolittui lautasella.

Puolen vuoden jälkeen Matin punaisen lihan kulutus laski suositeltuun 350 grammaan viikossa. Hänen kolesteroliarvonsa paranivat 15 prosenttia, ja hän kertoi olevansa energisempi ilman raskasta lihapainotteista lounasväsymystä.