Mikä altistaa Alzheimerille?

Mikä altistaa Alzheimerille? Ikä ja APOE4-geeni

Monet tekijät vaikuttavat siihen, mikä altistaa Alzheimerille ja muille muistisairauksille arjessa. Ymmärtämällä nämä riskit voit suojella aivojesi terveyttä ja välttää ennenaikaista muistin heikkenemistä.
Oikeilla valinnoilla on mahdollista vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja pienentää sairastumisen todennäköisyyttä merkittävästi. Lue lisää tunnistaaksesi tärkeimmät vaaratekijät ajoissa.

Johdanto Alzheimerin riskitekijöihin

Kysymys Alzheimerin taudin puhkeamisesta on monimutkainen, ja siihen vaikuttavat useat eri tekijät, jotka voivat liittyä toisiinsa tavalla tai toisella. Ei ole olemassa yhtä ainoaa syytä, vaan sairastuminen on yleensä monen tekijän summa, joista osaan voimme vaikuttaa ja osaan emme.

On kuitenkin yksi aistivaje, jota pidetään usein harmittomana ikääntymisen merkkinä, mutta joka on todellisuudessa yksi merkittävimmistä muokattavista riskitekijöistä - palaan tähän tarkemmin kohdassa, joka käsittelee aistien ja mielen merkitystä.

Alzheimerin taudille altistavat erityisesti korkea ikä, perintötekijät ja tietyt elintapasairaudet, kuten keski-iän kohonnut verenpaine ja diabetes. Maailmanlaajuisesti noin 40 prosenttia muistisairauksista on linkitetty muokattavissa oleviin elintapoihin, mikä antaa toivoa siitä, että elintavat ja muistisairaudet ovat yhteydessä toisiinsa. Pelkkä yksi tekijä harvoin ratkaisee kaikkea.

Ikä ja perinnöllisyys: Tekijät joita emme voi hallita

Ikä on ylivoimaisesti suurin Alzheimerin taudin riskitekijä. Vaikka tauti ei ole normaali osa ikääntymistä, solujen uusiutumiskyvyn heikkeneminen ja proteiinien kertyminen aivoihin yleistyvät vuosien kertyessä.
Yli 85-vuotiaista suomalaisista arviolta 30-40 prosenttia kärsii jonkinasteisesta muistisairaudesta, kun taas nuoremmissa ikäluokissa luvut ovat huomattavasti pienempiä. On lohdullista muistaa, että suurin osa ikääntyneistäkin säilyttää hyvän kognitiivisen toimintakyvyn loppuun asti.

Geenien vaikutus sairastumisriskiin

Moni pelkää Alzheimeria, jos suvussa on todettu tautia. Useimmissa tapauksissa perinnöllisyys ei kuitenkaan tarkoita varmaa sairastumista, vaan kyse on alttiudesta. APOE4-geenin kantajilla sairastumisriski on tyypillisesti 3-12 kertaa korkeampi kuin muulla väestöllä, riippuen siitä, onko Alzheimer periytyvää vai ei.

Silti moni geenin kantaja ei koskaan sairastu. Olen itse nähnyt, miten perinnöllisyys nähdään usein tuomiona, vaikka todellisuudessa se on vain yksi palanen suuressa palapelissä. Geenit lataavat aseen, mutta ympäristö painaa liipaisinta.

Sydänterveys ja aivot: Elintapojen suora yhteys

Se mikä on hyvää sydämelle, on lähes poikkeuksetta hyvää myös aivoille. Aivot kuluttavat noin 20-25 prosenttia kehon verenkierron kuljettamasta hapesta ja energiasta, joten verisuonten kunto on kriittistä.

Korkea verenpaine keski-iässä vahingoittaa pieniä verisuonia aivoissa, mikä voi johtaa hermosolujen kuolemaan ja nopeuttaa muistisairauden kehittymistä. Myös tyypin 2 diabetes on merkittävä tekijä, ja usein kysytäänkin, mitkä ovat Alzheimerin taudin syyt fyysisellä tasolla.

Pienet valinnat ratkaisevat. Tupakointi ja liiallinen alkoholinkäyttö aiheuttavat hapetusstressiä, joka vaurioittaa aivokudosta. Sen sijaan säännöllinen kestävyysliikunta, kuten reipas kävely tai uinti, parantaa aivoverenkiertoa ja kasvattaa aivojen kognitiivista reserviä.
Tutkimukset osoittavat, että Alzheimerin ennaltaehkäisy on mahdollista jopa 25-30 prosentilla henkilöillä, joilla on kohonnut riski. Se on merkittävä luku. Se antaa meille vallan takaisin.

Aistien ja mielen merkitys: Yllättävä riskitekijä

Tässä on se aiemmin mainitsemani yllättävä tekijä: hoitamaton kuulonalenema. Kun aivot eivät saa riittävästi aistiärsykkeitä, ne alkavat tavallaan surkastua helpommin, ja sosiaalinen eristäytyminen nopeuttaa tätä prosessia.
Hoitamaton huonokuuloisuus voi lisätä muistisairauden riskiä jopa kaksinkertaiseksi. Myös näkökyvyn heikkeneminen ja yksinäisyys ovat tekijöitä, joita ei pitäisi sivuuttaa. Sosiaalinen aktiivisuus on tärkeää, kun mietitään, miten ehkäistä Alzheimeria käytännössä.

Mieli ja aivot kulkevat käsi kädessä. Pitkäkestoinen masennus ja krooninen stressi nostavat elimistön kortisolitasoja, mikä saattaa vaurioittaa hippokampusta, eli aivojen muistikeskusta. Moni ajattelee, että stressi on vain tunne - se on kuitenkin myös fyysinen tila, joka vaikuttaa solutasolla.

Olen huomannut, että nykyajan jatkuva tavoitettavuus ja kiire voivat olla myrkkyä aivoillemme pitkällä aikavälillä, jos emme opettele pysähtymään. On hyvä ymmärtää, mitkä kaikki Alzheimerin riskit liittyvät mielen hyvinvointiin.

Riskitekijöiden vertailu: Muokattavat vs. Pysyvät

Muokattavat riskitekijät (Voit vaikuttaa)

1. Verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin hallinta
2. Kuulon ja näön hoitaminen apuvälineillä
3. Liikunta, terveellinen ruokavalio ja tupakoimattomuus
4. Aktiivinen osallistuminen ja uusien asioiden oppiminen

Pysyvät riskitekijät (Et voi vaikuttaa)

1. Suurin riskitekijä, jota ei voi pysäyttää
2. Naisilla on hieman korkeampi riski sairastua, osin pidemmän eliniän vuoksi
3. Tietyt geenimuunnokset, kuten APOE4
4. Aiemmat vakavat aivovammat voivat altistaa taudille myöhemmin

Leenan matka: Muutos keski-iässä

Leena, 55-vuotias sairaanhoitaja Oulusta, huolestui muististaan, kun hänen äidillään diagnosoitiin Alzheimerin tauti. Hän pelkäsi perinnöllisyyttä ja noudatti tiukkaa dieettiä, mutta koki itsensä jatkuvasti väsyneeksi.

Ensimmäinen yritys: Leena alkoi pelata vaikeita muistipelejä tuntikausia iltaisin. Tuloksena oli unettomuutta ja stressiä, mikä vain pahensi hänen hajamielisyyttään työssä.

Leena tajusi, ettei aivojen rääkkääminen stressaantuneena auta. Hän vaihtoi pelit iltakävelyihin ystävän kanssa ja alkoi hoitaa pitkään vaivannutta kohonnutta verenpainettaan lääkärin ohjeiden mukaan.

Puoli vuotta myöhemmin Leenan keskittymiskyky on parantunut huomattavasti. Verenpaine laski tavoitearvoihin, ja säännöllinen sosiaalinen kontakti poisti jatkuvan sairastumisen pelon.

Jarmon havainto kuulon merkityksestä

Jarmo, 70-vuotias eläköitynyt insinööri Espoosta, huomasi vetäytyvänsä perhejuhlista, koska puheen seuraaminen oli vaikeaa. Hän ajatteli sen olevan vain normaalia vanhenemista.

Jarmo kieltäytyi kuulokojeesta, koska piti sitä merkkinä heikkoudesta. Samalla hänen muistinsa alkoi pätkiä, ja hän unohteli sovittuja tapaamisia yhä useammin.

Tytär sai ylipuhuttua Jarmon kuulotutkimukseen, jossa todettiin selvä alenema. Kun Jarmo sai kojeen, hän yllättyi, kuinka paljon aivokapasiteettia oli mennyt vain äänten arvailuun.

Kolmen kuukauden käytön jälkeen Jarmo palasi harrastuksiinsa ja muistiongelmat vähenivät. Hän huomasi, että aktiivinen osallistuminen on parasta lääkettä aivoille.

Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yleiseksi tiedoksi eikä se korvaa ammattimaista lääketieteellistä neuvontaa tai diagnoosia. Jos olet huolissasi omasta tai läheisesi muistista, ota yhteys lääkäriin tutkimusten aloittamiseksi. Yksilölliset riskitekijät vaihtelevat suuresti.