Milloin erityisesti tulee kiinnittää huomiota iäkkään ravinnonsaantiin?

Milloin kiinnittää huomiota iäkkään ravinnonsaantiin? BMI alle 23

On tärkeää tietää milloin kiinnittää huomiota iäkkään ravinnonsaantiin vakavien terveyshaittojen ja toimintakyvyn heikkenemisen estämiseksi. Oikean ravitsemustilan ylläpitäminen suojaa infektioilta ja auttaa säilyttämään elämänlaadun mahdollisimman pitkään. Merkkien tunnistaminen varhaisessa vaiheessa ehkäisee vaarallista aliravitsemusta. Lue tarkat kriteerit ja suositukset iäkkään terveyden turvaamiseksi.

Tunnista varhaiset merkit: Milloin huoli iäkkään syömisestä on aiheellinen?

Iäkkään ravinnonsaantiin on syytä herätä välittömästi, jos huomaat merkkejä tahattomasta laihtumisesta, ruokahalun hiipumisesta tai yleisestä voimattomuudesta. Usein tilanne kehittyy varkain, mutta erityisen kriittisiä hetkiä ovat sairaalajakson jälkeinen toipilasaika, muistisairauden eteneminen tai äkilliset elämänmuutokset, kuten puolison menetys. Ravitsemustila voi romahtaa muutamassa viikossa, mikäli energiansaanti ei vastaa elimistön kulutusta.

Monesti ajatellaan, että laihtuminen kuuluu luonnostaan vanhuuteen. Se on vaarallinen harhaluulo. Todellisuudessa jopa 10 prosenttia kotihoidon piirissä olevista ja jopa puolet pitkäaikaishoidossa olevista iäkkäistä kärsii aliravitsemuksesta tai sen riskistä.^[1] Jos vaatteet alkavat roikkua tai sormus pyörii sormessa, on milloin kiinnittää huomiota iäkkään ravinnonsaantiin tullut ajankohtaiseksi. Myös voimien ehtyminen ja lisääntynyt avun tarve arjen askareissa ovat selkeitä indikaattoreita siitä, ettei polttoainetta tule koneeseen tarpeeksi.

Painoindeksi ja tahaton laihtuminen hälytysmerkkeinä

Iäkkäillä painoindeksin (BMI) tavoitearvot poikkeavat nuoremmista, sillä pieni varmuusvara suojaa sairauksien aikana. Ihanteellinen painoindeksi yli 65-vuotiaalla on 23-29 kg/m2 välillä. Jos indeksi laskee alle 23, aliravitsemuksen riski kasvaa huomattavasti ja elimistön kyky vastustaa infektioita heikkenee. Vieläkin kriittisempää on painon nopea muutos: jo 5 prosentin painonlasku kuukauden aikana tai 10 prosenttia puolessa vuodessa vaatii lääkärin tai ravitsemusterapeutin konsultointia. ^[3]

Olen nähnyt monen omaisen huokaisevan helpotuksesta, kun iäkäs vanhempi laihtuu hieman, ajatellen sen olevan hyväksi nivelille. Olin itsekin samassa luulossa vuosia sitten. Sitten tajusin karun totuuden: iäkkäällä ikääntyneen ravitsemus ja tahaton laihtuminen on lähes poikkeuksetta lihaskatoa, ei rasvan palamista. Lihasten hupeneminen taas johtaa suoraan kaatumisriskin kasvuun ja itsenäisen selviytymisen vaikeutumiseen. Painon tarkkailu säännöllisesti - vaikkapa kerran kuussa - on yksinkertaisin tapa pysyä kärryillä tilanteesta.

Sairaudet ja toipuminen lisäävät ravinnon tarvetta

Silloin kun elimistö taistelee infektiota vastaan tai toipuu leikkauksesta, ravinnontarve ei suinkaan laske, vaan nousee merkittävästi. Erityisesti ikääntyneen proteiinin tarve korostuu: iäkäs tarvitsee proteiinia noin 1,2-1,5 grammaa painokiloa kohden joka päivä.^[4] Tämä tarkoittaa, että 70-kiloisen henkilön tulisi saada noin 84-105 grammaa proteiinia vuorokaudessa lihasmassan säilyttämiseksi. Sairauden aikana ja sen jälkeen tarve voi olla vieläkin suurempi.

Harvoin tulee ajateltua, miten nopeasti lihasmassa hupenee vuodepotilaana. Jo muutaman päivän vuodelepo ilman riittävää ravintoa voi viedä voimat jaloista niin, ettei vessaan kävely enää onnistu ilman tukea. Siksi toipilasaikana ruoan tulisi olla mahdollisimman energiatiheää. Jos tunnistat vanhuksen huono ruokahalu syyt, on helpompaa tarjota pieniä, ravinteikkaita välipaloja pitkin päivää kuin yrittää taltuttaa kahta isoa pääateriaa. Jälkiruoka ei ole tällöin pahe, vaan välttämättömyys.

Käytännön esteet: Nielemisvaikeudet ja suun terveys

Joskus syy syömättömyyteen on puhtaasti mekaaninen. Huonosti istuvat proteesit, kipeät hampaat tai suun kuivuminen tekevät syömisestä tuskallista. Erityisen huolestuttavaa on nielemisvaikeus eli dysfagia, jota esiintyy arviolta jopa 40-70 prosentilla aivoverenkiertohäiriön sairastaneista tai muistisairaista. ^[5] Merkkejä tästä ovat yskiminen syödessä, ruoan jättäminen suuhun tai äänen muuttuminen märkiväksi ruokailun jälkeen. Tällöin miten parantaa iäkkään ruokahalua vaatii usein ruoan koostumuksen muokkaamista.

Muistan erään asiakkaan, joka kieltäytyi sitkeästi liharuuista. Luulimme sen olevan mieltymyskysymys, kunnes hoksasimme, ettei hän pystynyt pureskelemaan sitkeää lihaa heikentyneillä hampaillaan. Kun siirryimme pehmeisiin murekkeisiin ja sakeisiin keittoihin, ruokahalu palasi heti. Pieni hienosäätö - kuten kastikkeen lisääminen ruokaan - voi muuttaa syömisen taistelusta nautinnoksi. Ruokailun pitäisi olla päivän kohokohta, ei ahdistuksen aihe.

Aterioiden rikastaminen vs. Täydennysravintojuomat

Kotiruuan rikastaminen

• Säilyttää tutut maut; iäkäs syö mieluummin tuttua puuroa, johon on lisätty silmä voita.
• Edullinen tapa, jossa käytetään tavallisia ruoka-aineita kuten öljyä, kermaa ja kananmunia.
• Vaatii ruoanvalmistajalta ymmärrystä energiatiheydestä ja aktiivista otetta joka aterialla.

Kliiniset täydennysravintojuomat

• Erittäin helppoja; ei vaadi valmistusta ja sopivat juotavaksi suoraan pullosta.
• Tarkasti laskettu määrä energiaa, proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita pienessä tilavuudessa.
• Parhaimmillaan silloin, kun ruokamäärät jäävät todella pieniksi tai paino laskee rajusti.

Inkerin matka takaisin voimiin: Sairaalasta kotiin

Inkeri, 82-vuotias tamperelainen, palasi kotiin keuhkokuumeen jälkeen. Hän oli laihtunut kaksi kiloa viikossa, mutta ajatteli sen olevan normaalia sairastamisen jälkeen ja palasi syömään tuttua, vähäkalautista viiliään ja paahtoleipää.

Ensimmäinen yritys toipua epäonnistui: Inkeri oli niin uupunut, ettei jaksanut käydä suihkussa ja hän vain nukkui. Tytär huomasi, että äiti söi vain puolet annoksistaan, koska ne tuntuivat liian suurilta ja mauttomilta.

Lopulta he tajusivat, ettei Inkeri saa tarpeeksi proteiinia. He alkoivat lisätä puuroon kaksi ruokalusikallista rypsiöljyä ja kananmunaa, ja välipalaksi otettiin mukaan energiapitoinen pirtelö, joka oli helpompi niellä kuin raskas ruoka.

Kolmen viikon kuluttua Inkerin paino stabiloitui ja hän alkoi taas kävellä lähikauppaan. Proteiinin saannin nousu 1,3 grammaan painokiloa kohden auttoi lihaksia palautumaan, ja säännöllinen ruokarytmi palautti elämänilon.

Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yleiseksi tiedoksi eikä se korvaa ammattimaista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. Iäkkäiden ravitsemustarpeet ovat yksilöllisiä. Keskustele aina lääkärin tai laillistetun ravitsemusterapeutin kanssa ennen merkittävien ruokavaliomuutosten tekemistä tai ravintolisien aloittamista, erityisesti jos henkilöllä on perussairauksia.