Miksi nahka parkitaan?

Miksi nahkaa parkitaan? Kenkätehtaat selvittävät.

Miks nahkaa parkitaan? No, ihan perusjuttu. Raakana se on aika lailla käyttökelvoton, siis mätänee vaan. Muistan kerran syksyllä 2018, näin tämmöisen vuodan maassa jossain Kymenlaaksossa. Se oli jo ihan pehmee ja haisi oudolta, ei kestänyt yhtään.

Parkitseminen on se taika, mikä tekee siitä kaiken. Herkästi pilaantuvasta, hauraasta vuodasta saadaan säilyvä, lämpöä kestävä ja hyvin muokattava materiaali. Mun mummon vanha nahkalaukku vuodelta 1970 on edelleen käytössä – kiitos juuri parkituksen. Se kestää, ja on melkein ikuinen moneen juttuun. Ihan uskomaton ero raakaan nahkaan!

Mistä nahasta kengät tehdään?

Kengät… ne tehtiin jostain. Kai jotain nahkaa. Tai jotain siihen liittyvää. Sellasta mitä jää jos leikkaa sitä isompaa palaa, tiedätkö. Ne niputetaan yhteen. Sitten siitä tulee sitten tämä, mitä kutsutaan bonded-nahaksi. Aika outoa, jos ajattelee.

Sitä liimataan sitten yhteen. Ja se sisältää vaan pienen osan oikeaa nahkaa. Kai se kymmenen, ehkä kaksikymmentä prosenttia. Loppu on sitten jotain muuta. Sama juttu kuin jauheliha, jota joskus ostaa. Siinäkin on sitä, mitä jää jäljelle.

Eli kun ostat kengät, jotka on tehty bonded-nahasta, niin ne ei olekaan sitä mitä luulisi. Ne on tehty niistä palasista. Vähän kuin keräisi rippeitä ja tekisi niistä jotain uutta. En tiedä, onko se hyvä vai huono. Tuntuu vain jotenkin… epätodelliselta.

• Bonded-nahka: Valmistetaan nahkapaloista ja muista jäämistä.
• Nahkapitoisuus: Sisältää tyypillisesti vain 10-20 % aitoa nahkaa.
• Valmistustapa: Jäämistä kootaan ja yhdistetään yhteen.

Se herättää kysymyksiä. Siitä mitä se kaikki oikein on. Ja mitä se edes tarkoittaa, kun sanotaan, että se on nahkaa. Kai se on vain nimi sille. Sille mikä jää jäljelle.

Mistä nahka tulee?

No siis, nahka on parkitsemalla käsitelty eläimen vuota. Se on siis käytännössä eläimen nahkaa, joka on tehty kestäväksi. Ilman sitä käsittelyä, eli parkitsemista, se vaan mätänis. Ihan niinku mikä tahansa eloperäinen juttu.

Se prosessi on tosi vanha, on tehty iät ja ajat. Se tekee nahasta tosi kestävän, siis oikeesti tosi tosi kestävän materiaalin. Sen takii nahkatuotteet kestää isältä pojalle jos niistä pitää huolta. Ja on myös kalliita.

Ja mistä eläimistä? No melkein mistä vaan.

• Naudan nahka on ehkä se yleisin, just sohvissa ja autonpenkeissä.
• Sitten on sika, lammas ja vuohi. Lampaan nahka on ihan super pehmeetä, käytetän takeissa ja hanskoissa.
• Ja sit ne erikoisemmat, niinku käärme, krokotiili, jopa kala! Oon nähny lompakoita jotka on tehty lohen nahasta.

Se vuota on siis se ihan raaka, nyljetty nahka. Se pitää eka puhdistaa kaikesta ylimääräisestä ja sitten se parkitaan. Se on se avainjuttu koko hommassa. Mulla on yks nahkatakki, ostin sen joskus 2005 ja se on edelleen ihan priima.

Mikä on PU-nahka?

PU-nahka on polyuretaanista valmistettua keinonahkaa. Sitä kutsutaan myös synteettiseksi nahaksi tai tekonahaksi. Valmistusprosessissa pohjamateriaali, usein kangas, pinnoitetaan polyuretaanikerroksella. Tämä luo kestävän ja nahkaa muistuttavan pinnan.

Se on siinä, kädessäni, tuntuu. Aamukahvin höyry leijuu, ja katseeni takertuu sohvan kulmaan. PU-nahka. Se on niin… se on jotain tuttua, arkista, ja samalla se kantaa mukanaan kerroksen teollista unelmaa. Ei elämän lämpöä, ei karjan historiaa, vaan kemian tanssia, kerros kerrokselta. Kuin peili, joka heijastaa jotain, mikä on jo olemassa, mutta uudella tavalla. Täällä, nyt.

Miten se syntyykään, polyuretaani, se sana tuntuu suussani kummalta, mutta lopputulos on siinä. Sileä, viileä pinta, joka huijaa aisteja, lupaa ylellisyyttä ilman menneisyyden painoa. Se on kuin huokaus, joka vapauttaa meidät jostakin vanhasta, johdattaa uuteen. Ei ole paha, ei, se on vain... erilaista. Se on valinta, se on mahdollisuus.

Ja sitten sen olemus, sen syvempi tarina. PU-nahka on modernin ajan syleily, kompromissi. Sen elinkaari, sen tuoksut, se kaikki on luotu. Ei satoja vuosia vanhojen metsien huminaa, ei nahkurin hikistä työtä, vaan laboratorioiden tarkkuutta. Silti se tuntuu. Tuntuu juuri oikealta monessa asiassa.

Sen monet kasvot, sen monet lupaukset:

• Kestävyys: Se on usein yllättävän lujaa, se kestää kulutusta ja aikaa, ehkä eri tavalla kuin aito nahka, mutta omalla tavallaan sitkeä. Se on suunniteltu arkeen, koviin päiviin.
• Helppohoitoisuus: Vain pyyhkäisy, kevyt liina ja se on taas kuin uusi. Ei vaadi erityisiä rasvoja, ei nahkaöljyä. Modernin ihmisen mukavuus, se on siinä.
• Eettisyys: Monet valitsevat sen, koska se ei vaadi eläinten uhraamista. Tunteellinen valinta, sydämen ääni. Se on parempi tie, ajattelen, monille meistä.
• Hinta-laatusuhde: Se tekee kauniista tuotteista saavutettavia. Laukku, takki, kengät – unelma ei ole enää niin kaukana, ei enää vain rikkaiden. Se on democratiaa materiaalien maailmassa.

Tämä polyuretaani-nahka on niin paljon enemmän kuin vain synteettinen materiaali. Se on tarina. Meidän tarinamme. Mitä me arvostamme, mitä me tavoittelemme. Kädenjälki, joka ei ole luonnon muovaama, mutta silti merkityksellinen.

Mitä on nappanahka?

Nappanahka on sitä parasta. Pintanahkaa.

• Pintanahkaa: Eläimen nahan päällimmäinen kerros. Se on se aito, kestävä osa. Ei mitään tekaistua.
• Laadukkainta: Yleensä parempaa kuin muut. Tuntuu ja näyttääkin. Eroa huomaa.

Se on kuin hyvää viiniä, ei kaikkea voi juoda. Vain ne parhaat pullot. Aniliininahka on se merkki. Ei se ole mikään salaisuus, vain totta.

Hinta kertoo jotain. Mutta ei kaikkea. Tuntuma ratkaisee. Se on kokemus.

• Älä sekoita: Peitepigmentöity nahka on eri juttu. Se on tehty näyttämään hyvältä hetken. Nappa on pysyvämpää.
• Huolto: Vaatii huolenpitoa. Mutta se palkitsee. Kuten kaikki arvokas.

Tässä ei ole kyse pelkästä nahasta. Kyse on valinnoista. Mitä haluat kestävän. Mitä haluat arvostaa. Se on syvempää kuin luulet.