Mitä kuuluu biodiversiteettiin?

Mitä biodiversiteetti tarkoittaa ja miksi se merkitsee

Kun haluat tarkasti tietää, mitä mitä biodiversiteetti tarkoittaa, kohtaat maapallon ekologisen tulevaisuuden ja selviytymisen kannalta ratkaisevan tärkeän teeman. Elinympäristöjen laaja ja nopea tuhoaminen uhkaa vakavasti ihmiskunnan pitkän aikavälin hyvinvointia, kansanterveyttä sekä globaalia taloudellista vakautta. Perehdy aiheeseen huolellisesti ja opi tunnistamaan tehokkaita keinoja suojella maapallon haurasta luonnon monimuotoisuutta.

Mitä biodiversiteetti tarkoittaa yksinkertaisesti selitettynä?

Käsite voi aluksi kuulostaa korkealentoiselta tiedesanastolta, mutta sen ydin on pohjimmiltaan hyvin arkinen. Biodiversiteetti tarkoittaa elämän monimuotoisuutta kaikissa muodoissaan planeetallamme, ja se kattaa lajien määrän, niiden geneettisen variaation moninaisuuden sekä eri elämänmuotojen vuorovaikutuksen monimutkaisissa ekosysteemeissä. Lyhyesti sanottuna kyse on kaikesta elävästä ympärillämme - aina näkymättömistä maaperän mikrobeista valtamerien sinivalaisiin.

Tähän mennessä tieteellisesti on kuvattu noin 2,2 miljoonaa eliölajia, mutta todellisen kokonaismäärän arvioidaan nousevan jopa 8,7 miljoonaan. Pelkästään Suomessa elää arviolta 48 000 erilaista kasvi-, sieni- ja eläinlajia. Kun aloitin aikoinani ympäristöalan työt, kuvittelin luonnon monimuotoisuus tarkoittavan lähinnä sademetsien harvinaisia eksoottisia lintuja ja nisäkkäitä. Vasta käveltyäni paikallisen luonnonsuojelubiologin kanssa aivan tavallisessa suomalaisessa talousmetsässä ymmärsin, kuinka väärässä olin ollut - yhden ainoan lahopuun rungolla kuhisee satoja eri kovakuoriais- ja kääpälajeja, joita ilman koko metsän ravinnekierto pysähtyisi. Juuri tämä näkymätön verkosto pitää maapallon elinkelpoisena.

Mutta tähän kokonaisuuteen liittyy yksi kriittinen tekijä, jonka useimmat ohittavat arjessaan - avaan tämän merkityksen tarkemmin luontokatoa käsittelevässä osiossa hieman alempana.

Biodiversiteetin kolme tasoa: Geenit, lajit ja ekosysteemit

Luonnon monimuotoisuus ei ole vain yksi yhtenäinen massa, vaan se rakentuu kolmesta toisiinsa tiiviisti kytkeytyvästä tasosta. Nämä tasot ovat lajien sisäinen geneettinen monimuotoisuus, eri lajien runsaus sekä laajojen elinympäristöjen eli ekosysteemien kirjo. Jos yksikin näistä pilareista horjuu, koko ekologinen tasapaino alkaa vähitellen järkkyä.

Harvoin tulee ajatelleeksi, että pelkkä yksilöiden suuri määrä ei vielä pelasta lajia sukupuutolta. Todellisuudessa geneettinen variaatio on elämän vakuutusyhtiö muuttuvassa maailmassa - se antaa populaatioille kyvyn sopeutua uusiin tauteihin ja ääri-ilmiöihin. Suomessa arvioiduista lajeista lähes 12 prosenttia on jo luokiteltu uhanalaisiksi, mikä tarkoittaa yhteensä 2 667 vaarassa olevaa lajia. Tilanne on vakava. Kun kanta kutistuu liian pieneksi, sisäsiittoisuus lisääntyy ja sopeutumiskyky katoaa.

1. Geneettinen monimuotoisuus (lajien sisäinen vaihtelu)

Geneettinen monimuotoisuus viittaa saman lajin yksilöiden välisiin perinnöllisiin eroihin. Aivan kuten ihmiset ovat eri pituisia ja eri tavoin alttiita sairauksille, myös saman metsän männyillä tai järven ahvenilla on omat yksilölliset geeniyhdistelmänsä.

Tämä sisäinen vaihtelu ratkaisee, selviääkö laji äkillisistä muutoksista. Jos vaikkapa uusi kasvitauti iskee peltoon tai metsään, geneettisesti monimuotoisesta kannasta löytyy todennäköisemmin yksilöitä, joilla on luontainen vastustuskyky tautia vastaan.

2. Lajien monimuotoisuus (eliölajien kirjo)

Lajien monimuotoisuus on se osa-alue, jonka useimmat tunnistavat helpoimmin - se tarkoittaa tietyllä alueella elävien eri eliölajien lukumäärää ja suhteellista runsautta. Siihen kuuluvat niin kasvit, eläimet ja sienet kuin paljaalle silmälle näkymättömät bakteeritkin.

Monipuolinen lajisto tekee luonnosta kestävän. Kun ekosysteemissä on useita eri pölyttäjiä tai saalistajia, yhden lajin tilapäinen taantuminen ei romahduta koko ravintoketjua.

3. Ekosysteemien monimuotoisuus (elinympäristöjen vaihtelu)

Ekosysteemi muodostuu tietyn alueen eliöyhteisöstä ja sen elottomasta ympäristöstä, kuten maaperästä, vedestä ja ilmastosta. ekosysteemin monimuotoisuus tarkoittaa erilaisten elinympäristöjen - kuten soiden, lehtojen, harjujen, tunturipaljakoiden ja saariston - esiintymistä.

Jokainen elinympäristö tarjoaa kodin täysin omanlaiselleen lajistolle. Suo sitoo hiiltä ja tasaa tulvia eri tavalla kuin kuiva kangasmetsä, ja molempia tarvitaan luonnon kokonaisvaltaisen tasapainon ylläpitämiseen.

Miksi luonnon monimuotoisuuden katoaminen on vakava ongelma?

Luontokato ei ole vain luonnonsuojelijoiden huolenaihe, vaan se uhkaa suoraan ihmiskunnan ruokaturvaa, terveyttä ja taloutta. Maailmanlaajuisesti yli 75 prosenttia viljelykasveista on riippuvaisia eläinpölyttäjistä, ja yli puolet nykyaikaisista lääkeaineista pohjautuu luonnosta löydettyihin yhdisteisiin. Ilman toimivia ekosysteemejä meillä ei ole puhdasta vettä, hedelmällistä maaperää eikä hengityskelpoista ilmaa.

Seurattujen selkärankaisten villieläinpopulaatioiden koko on pienentynyt keskimäärin 73 prosenttia vuodesta 1970 lähtien, ja tällä hetkellä noin 28 prosenttia kaikista arvioiduista lajeista on uhanalaisia. Tässä on se alussa mainitsemani kriittinen tekijä, jonka moni ohittaa: luonto toimii kuin monimutkainen korttitalo, jossa lajit kannattelevat toisiaan näkymättömien vuorovaikutussuhteiden kautta. Kun poistamme riittävästi yksittäisiä kortteja - eli hävitämme elinympäristöjä ja lajeja - järjestelmä ei heikkene tasaisesti, vaan se voi romahtaa yllättäen niin sanotun keikahduspisteen ylittyessä. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan nähnyt yhtäkään talousjärjestelmää tai teknologista innovaatiota, joka pystyisi korvaamaan luonnon ilmaiseksi tuottamat ekosysteemipalvelut samassa mittakaavassa.

Kuvittele tilanne, jossa pölyttäjät katoavat ja jokainen omenapuu sekä mansikkapelto joudutaan pölyttämään käsin pienillä siveltimillä. Työ olisi loputonta. Sormet kramppaisivat, selkä huutaisi armoa ja ruoan hinta karkaisi tavallisen kuluttajan ulottumattomiin.

Miten luonnon monimuotoisuutta voidaan suojella ja tukea?

Biodiversiteetin heikkeneminen voidaan pysäyttää yhdistämällä laajat yhteiskunnalliset päätökset, yritysten vastuullinen toiminta ja tavallisten kansalaisten arjen valinnat. Keskeisimpiä keinoja ovat arvokkaiden elinympäristöjen suojelu, heikentyneiden alueiden ennallistaminen sekä kestävämpi maankäyttö maa- ja metsätaloudessa. Jokainen meistä voi myös tukea lähiluontoa omalla pihallaan tai kulutuspäätöksillään.

Monet ajattelevat, että täydellisen siisti ja lyhyeksi leikattu nurmikko on hyvän pihanhoidon merkki. Oma kokemukseni on kuitenkin täysin päinvastainen - kun jätin puolet omakotitaloni nurmikosta leikkaamatta koko kesäksi ja annoin voikukkien sekä apiloiden kukkia vapaasti, pihapiirin kimalais- ja perhosmäärät räjähtivät kasvuun muutamassa viikossa. Nyt ymmärrän, että hallittu hoitamattomuus on parasta mahdollista lähiluonnon suojelua. Alkuun naapurit katsoivat hieman pitkään, mutta syksyllä moni kyseli jo vinkkejä oman niityn perustamiseen.

Tehokkaimmat arjen toimet luonnon monimuotoisuuden puolesta: Suosi kasvispainotteista ruokavaliota: Ruoantuotanto on suurin yksittäinen maankäytön muoto, ja kasviproteiinien suosiminen vähentää painetta raivata luonnontilaisia metsiä pelloiksi. Perusta pihalle niitty tai jätä lahopuuta: Anna osan pihasta kasvaa luonnonvaraisena ja jätä kaatuneet puunrungot maatumaan hyönteisten ja sienten kodiksi. Torju haitallisia lajit ja geenit vieraslajeja: Kitke lupiinit, jättipalsamit ja kurtturuusut omasta lähiympäristöstäsi, jotta kotoperäiset kasvilajit saavat tilaa. Valitse sertifioituja tuotteita: Suosi kestävästi tuotettua puuta, paperia ja kalatuotteita, joiden alkuperä on jäljitettävissä.

Ekosysteemien vertailu: Monimuotoinen luonnonympäristö vs. yksipuolinen talousympäristö

Luonnon monimuotoisuuden merkitys näkyy selkeimmin vertaamalla luonnontilaista elinympäristöä voimakkaasti muokattuun ympäristöön.

Monimuotoinen luonnontilainen metsä

• Sopeutuu hyvin ilmastonmuutoksen tuomiin ääri-ilmiöihin laajan geneettisen vaihtelun ansiosta

• Sisältää eri-ikäisiä puita, runsaasti lahopuuta sekä tuhansia sieni-, hyönteis- ja lintulajeja

• Korkea - luontaiset viholliset ja monipuolinen puusto estävät yksittäisten tuholaisten joukkoesiintymät

• Sitoo hiiltä pitkäaikaisesti sekä maaperään että puustoon ja tasaa tehokkaasti rankkasateiden valumia

Yksipuolinen yhden puulajin talousmetsä

• Haavoittuva myrskyille, kuivuudelle ja uusille taudeille vähäisen rakenteellisen vaihtelun vuoksi

• Niukka - koostuu pääosin samanikäisistä puista, ja lahopuun puute karsii erikoistuneet lajit pois

• Heikko - esimerkiksi kirjanpainajatuhoriski kasvaa merkittävästi tasarakenteisessa kuusikossa

• Sitoo hiiltä nopeasti kasvuvaiheessa, mutta avohakkuut vapauttavat hiiltä maaperästä ja kuormittavat vesistöjä

Perinnebiotoopin palauttaminen: Mikon ja Sannan niittyprojekti Pirkanmaalla

Mikko ja Sanna ostivat vanhan maatilan Pirkanmaalta ja halusivat palauttaa umpeenkasvaneen rantaniityn perinteiseksi kukkaniityksi. Alue oli täynnä tiheää pajukkoa ja korkeaa heinikkoa, eikä uhanalaisia niittykasveja näkynyt missään.

Ensimmäisenä kesänä he yrittivät raivata aluetta pelkällä ruohonleikkurilla ja jättivät leikkuujätteen maahan maatumaan. Se oli virhe - maatuva ruoho rehevöitti maaperää entisestään ja tukahdutti hennot luonnonkukat.

He turhautuivat työmäärään, mutta konsultoituaan paikallista maisemanhoitoasiantuntijaa he muuttivat menetelmää. He alkoivat niittää alueen viikatteella loppukesästä ja haravoivat kaiken niittojätteen pois ravinteiden vähentämiseksi.

Kolmen vuoden kuluttua maaperä oli köyhtynyt sopivaksi, niitylle oli ilmestynyt yli 25 uutta luonnonkasvilajia ja alueella pörräsi kymmeniä eri kimalais- ja päiväperhoslajeja.