Millä kalastetaan siikaa?

Millä kalastetaan siikaa? Parhaat välineet eri vuodenaikoina

Sesonki vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millä kalastetaan siikaa menestyksekkäästi avoveden ja jään aikana. Oikeat välinevalinnat ehkäisevät turhia karkuutuksia ja säästävät aikaa vesillä. Sopivien kalastustekniikoiden ymmärtäminen auttaa saavuttamaan parempia saaliita ja välttämään tyhjät reissut. Tutustu tehokkaisiin pyyntitapoihin ja valmistaudu seuraavaan kalastusmatkaasi oikeilla varusteilla.

Miten ja millä välineillä kalastetaan siikaa eri vuodenaikoina?

Siian kalastus onnistuu parhaiten pohjaongella keväällä ja syksyllä, sekä pilkkimällä talvella. Hyviä ongintapaikkoja ovat virtaavat salmet ja niemien kärjet, joissa on tasainen hiekka- or sorapohja.
Syöttinä toimii parhaiten perinteinen onkimato. Talvikalastuksessa siikaa narrataan herkillä välineillä, kuten keveillä mormuskoilla tai tapsipilkeillä.

Siian kalastuksen suosio perustuu pitkälti sen aikaisuuteen - pohjaongintakausi starttaa heti jäiden lähdön jälkeen etelässä maalis-huhtikuussa ja pohjoisempana huhtikuun loppupuolella. Kun rantavedet alkavat lämmetä, sukasmadot aktivoituvat hiekkapohjilla, mikä houkuttelee siiat aivan matalaan veteen, usein vain yhdestä neljään metrin syvyyteen.
Kokonaisuudessaan siian kalastus on tarkkaa ja hienovaraista taiteenlajia, jossa välineiden herkkyys ratkaisee saaliin määrän.

Keväinen siian onginta rannalta

Kevätkausi on siianonkijan kulta-aikaa. Parhaat saaliit saadaan tyypillisesti kahden viikon sisällä jäiden lähdöstä, jolloin kalat liikkuvat aktiivisesti matalilla hiekkaranteilla.
Kalastukseen käytetään yleensä tavallista avokela- tai hyrräkelavapaa, jolla pystytään heittämään kevyitä 20-40 gramman painoja rannalta käsin.

Siian onginnassa käytetään liukupainoa ja yhtä tai kahta sivutapsia, joiden koukkukoko vaihtelee yleensä välillä 6-12. Ohut kuitusiima auttaa havaitsemaan siian varovaiset tärpit paremmin kuin paksu monofiili.
Kalastajan on syytä seurata vavan kärkeen kiinnitettyä siikakelloa tai tärpinilmaisinta, sillä siika saattaa vain varovasti maistella syöttiä ennen hylkäämistä. Toisinaan siiat voivat olla erittäin nirsoja - joskus matojen sekaan kannattaakin kokeilla katkarapua syötiksi.

Siian pilkintä talvella ja mormuskointitekniikka

Talvella siika on pilkkijälle upea mutta toisinaan erittäin haastava kohdekala. Kirkkaassa vedessä siika näkee välineet helposti, minkä vuoksi siiman on oltava erittäin ohutta monofiilia.
Pienet ja siron muotoiset mormuskat ovat siikapilkillä kaikkein tehokkaimpia vieheitä. Syötiksi mormuskan koukkuun pujotetaan tavallisesti kärpäsen- tai surviaissääskentoukka.

Pilkin uittotekniikka vaatii rauhallisuutta ja hienovaraista otetta. Mormuskaa nostetaan hitaasti värisyttämällä pohjan tuntumasta ylöspäin, ja välillä pilkki jätetään sekunneiksi täysin paikoilleen.
Tärpinilmaisin on talvella välttämätön, sillä siian imaisu on usein niin kevyt, ettei sitä tunne suoraan kädessä. Erityisen tehokas pilkintäaika ajoittuu tammikuun lopulta maaliskuun alkupuoliskolle.

Oma kokemukseni: Kun välineet olivat liian karkeat

Muistan elävästi ensimmäisen siian pilkintä talvella -reissuni Ivalojoelle vuosia sitten. Olin tottunut pilkkimämään ahvenia suoraviivaisella otteella ja melko paksulla siimalla.
Istuin avannolla tunteja katsellen vierestä, kun paikallinen kalastaja nosti vieressä siikoja yhtenään jäälle. Minulla ei ollut yhtäkään tärppiä.

Vasta kun sain naapurilta pienen volframimorrin ja vaihdoin siimani ohuempaan, alkoi tapahtua. Tajusin, että olin aiempien tuntien aikana luultavasti säikyttänyt kalat pois liian karkealla touhullani.
Siika vaatii nöyryyttä ja äärimmäistä hienovaraisuutta - oppitunti meni kerrasta perille.

Siian perhokalastus ja uistelu

Vaikka onginta ja pilkkiminen ovat suosituimpia tapoja, siian pyynti onnistuu vuodenajasta riippuen myös perholla ja uistelemalla. Erityisesti kesällä ja alkusyksyllä siika nousee toisinaan pintaan syömään hyönteisiä, jolloin pienet pintaperhot tai nymfit ovat tehokkaita.
Uistelussa käytetään hyvin pieniä vaappuja, joita vedetään erittäin hitaasti rannan suuntaisesti matalassa vedessä.

Siian kalastusmuotojen vertailu

Pohjaonginta (Kevät ja Syksy)

1. Tavallinen onkimato, joskus katkarapu koukussa
2. Matalat hiekka- ja sorapohjaiset rannat, virtaavat salmet
3. Tuuli voi vaikeuttaa tärppien havaitsemista vavan kärjestä

Mormyskapilkintä (Talvi)

1. Hyvin pienet volframi- tai lyijymorrit, kärpästoukat
2. Järvien ja jokisuiden rauhalliset virta-alueet
3. Vaatii erittäin ohuet siimat ja herkän tärpinilmaisimen

Matin keväinen siikaonkihaaste rannikolla

Matti, 45-vuotias harrastajakalastaja Espoosta, halusi kokeilla keväistä siian pohjaongintaa saaristossa heti jäiden lähdön jälkeen. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta lajista, mutta herkut mielessä vetivät rannalle.

Ensimmäinen yritys kaatui liian karkeisiin välineisiin. Matti käytti paksua haukisiimaa ja suuria painoja, minkä vuoksi varovaiset siiat sylkäisivät madon suustaan ennen kuin vavan kello ehti edes kilahtaa.

Paikallisen onkijan vinkistä Matti vaihtoi siiman ohuempaan monofiiliin ja sitoi pitkän, lähes metrin mittaisen siikatapsin pienellä koukulla. Hän alkoi myös seurata vavan kärkeä herkemmin.

Muutoksen jälkeen Matti onnistui noutamaan hiekkapohjaiselta luodolta kolme hienoa puolen kilon siikaa muutaman tunnin sisään. Hän oppi, että siianpyynnissä hienovaraisuus on kaiken a ja o.