Minkä kokoisen kalan saa ottaa?

Minkä kokoisen kalan saa ottaa? Tarkista säännöt ja rajoitukset

Tietoisuus siitä, minkä kokoisen kalan saa ottaa, ehkäisee kalastusrikkomuksia ja turvaa luonnonvaraiset kalakannat. Virheellinen saaliin käsittely tai rajoitusten laiminlyönti johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin ja taloudellisiin menetyksiin. Sääntöjen tunteminen takaa vastuullisen toiminnan vesillä ja suojaa kalastajan oikeusturvaa. Tutustu pyyntimittojen periaatteisiin ja noudata voimassa olevia määräyksiä.

Mitä säännöt sanovat kalan sallitusta koosta?

Kalan pyyntimitta määräytyy lakisääteisten vähimmäismittojen eli alamittojen mukaan, jotka vaihtelevat kalalajin ja vesialueen mukaan. Esimerkiksi kuhan valtakunnallinen alamitta on 42 senttimetriä, mutta alueelliset viranomaiset voivat tiukentaa sääntöjä. Kalastajan on aina tarkistettava paikalliset rajoitukset suoraan vastuullisilta viranomaisilta ennen kalastuksen aloittamista.

Valtakunnallinen kalastusasetus antaa perusraamit kalojen mitoille, mutta paikalliset kalatalousalueet tekevät usein omia tiukennuksiaan lajien suojelemiseksi. Esimerkiksi kuhan vähimmäismitta nousee 45 senttimetriin Helsinki-Espoon kalatalousalueella huhtikuusta 2026 alkaen. Tämä tarkoittaa, että aikaisempi 42 senttimetrin raja ei päde kyseisellä merialueella. Alueelliset viranomaiset nostavat rajoituksia varmistaakseen, että kalat ehtivät kutea vähintään kerran elämänsä aikana. Kalastajan vastuulla on tuntea nämä paikkakohtaiset säännöt. Lain tuntemattomuus ei nimittäin vapauta vastuusta tai mahdollisista sakoista.

Moni harrastaja tuijottaa vain yhtä lukua ja unohtaa kokonaisuuden. Se on suuri riski. Mutta on olemassa yksi kriittinen virhe, jonka lähes puolet harrastajista tekee käsitellessään vapautettavaa kalaa - kerron tästä tarkemmin tuonnempana kohdassa, jossa käsitellään yleisimpiä väärinkäsityksiä.

Tärkeimpien kalalajien pyyntimitat ja rajoitukset

Suomessa kalastusta säädellään tiukasti lajikohtaisilla alamitoilla, jotka perustuvat kalojen kasvuun ja lisääntymiskiertoon. Esimerkiksi lohen vähimmäismitta on 60 senttimetriä ja harjuksen alamitta on 35 senttimetriä leveyspiirin 67 astetta pohjoispuolisen alueen eteläpuolella. Näiden mittojen alittaminen tekee kalasta suoraan alamittaisen, joka on välittömästi laskettava takaisin veteen.

Olen kalastanut aktiivisesti yli kymmenen vuotta ja nähnyt, miten säännöt muuttuvat. Aluksi erilaisten senttimetrien muistaminen tuntui työläältä paperisodalta. Ensimmäisellä omalla reissullani mittasin harjusta epävarmana ja kädet täristen. Nykyään pidän sääntöjä itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi rasvaeväleikatun taimenen kohdalla alamitta on 50 senttimetriä, kun taas kokonaan rauhoitetun rasvaevällisen taimenen ottaminen on kokonaan kiellettyä useimmilla alueilla. Harjuksen kohdalla asetus tekee poikkeuksen pohjoisessa: leveyspiirin 67 pohjoispuolella alamitta on 30 senttimetriä, kun taas etelämpänä vaaditaan 35 senttimetrin pituutta.

Merialueilla vapaa-ajankalastusta rajoitetaan myös saaliskiintiöillä. Rannikkokalastuksessa vapaa-ajankalastaja saa ottaa saaliiksi enintään 2 lohta vuorokaudessa. Kiintiöillä pyritään estämään kantojen ylikalastus ja turvaamaan kalastuksen jatkuvuus. Jos saat kiintiön täyteen, kalastus kyseisen lajin osalta on lopetettava siltä päivältä. Se on selvä peli.

Miten kala mitataan oikein ja laillisesti?

Kalan pituus mitataan aina leuan kärjestä suoraksi ojennetun pyrstöevän päähän suoraan alustaa vasten. Väärä mittaustapa voi johtaa senttimetrin tai kahden virheeseen, mikä saattaa tarkoittaa laitonta alamittaisen kalan hallussapitoa. Mitta alkaa nollasta ja päättyy pyrstön ääripisteeseen.

Rehellisesti sanottuna olen itsekin tehnyt mittausvirheen urani alussa. Mittasin kuhan veneen penkillä niin, että kala oli hieman mutkalla. Kotirannassa tarkistusmittaus tasaisella laudalla näytti, että kala oli tasan 41 senttimetriä eli sentin alamittainen. Häpesin ja tunsin piston sydämessäni. Tuon päivän jälkeen olen aina käyttänyt kiinteää mittalautaa, jossa kalan leuka painetaan tukevaa päätyä vasten. Pyrstöevät puristetaan kevyesti yhteen, jotta saadaan todellinen kokonaispituus. Älä koskaan mittaa kalaa pelkällä roikkuvalla mittanauhalla kalan pinnan kaarevuutta pitkin, sillä se antaa liian suuren tuloksen.

Ekologinen näkökulma: Miksi suuria kaloja kannattaa säästää?

Suurten kalayksilöiden säästäminen suojelee vesistön geeniperimää, sillä isot emokalat tuottavat huomattavasti enemmän ja hyvälaatuisempia mätiä kuin vasta sukukypsyyden saavuttaneet yksilöt. Kestävän kalastuskulttuurin ydin onkin siirtynyt pelkästä alamittojen vahtimisesta kohti välimittojen käyttöä. Tämä tarkoittaa sekä liian pienten että kaikkein suurimpien kalojen vapauttamista.

Moni vanhan koulukunnan kalastaja ajattelee yhä, että suurin kala on paras saalis ruokapöytään. Todellisuudessa asia on usein päinvastoin. Suuret petokalat, kuten suuret hauet ja kuhat, pitävät yllä vesistön tasapainoa ja syövät roskakalaa. Niiden lihassa on myös enemmän ympäristömyrkkyjä kuin pienemmissä lajitovereissaan. Parhaat ruokakalat löytyvätkin heti alamitan ylittävistä keskikokoisista yksilöistä. Suuren kalan vapauttaminen ei ole heikkoutta, vaan viisautta.

Yleisimmät väärinkäsitykset ja kalan vapauttaminen

Yleinen harhaluulo on, että vahingoittunut alamittainen kala pitäisi ottaa saaliiksi, vaikka laki vaatii sen välitöntä vapauttamista veteen elinkelpoisuudesta riippumatta. Jos kala on selvästi kuollut tai niin pahasti vahingoittunut, ettei se selviä, se on lopetettava, mutta sitä ei saa ottaa mukaan vaan se on laskettava takaisin vesistöön luonnon kiertokulkuun.

Tässä on se aiemmin mainitsemani kriittinen virhe, jonka monet tekevät: kalaa käsitellään kuivin käsin. Kuivat kädet pyyhkivät pois kalan pintaa suojaavan limakerroksen, mikä altistaa kalan infektioille vapauttamisen jälkeen. Vapautettavaa kalaa on aina käsiteltävä mahdollisimman varoen ja märin käsin, mieluiten pitäen kalaa vedessä koko toimenpiteen ajan. Jos käytät haavia, varmista, että sen jalasosa on valmistettu solmuttomasta ja kumipintaisesta materiaalista, joka ei vahingoita kalan suomupintaa.

Kalalajien lakisääteiset vähimmäismitat

Kuha

• Suosittu ruokakala, jonka alamitalla suojataan ensimmäistä kutukertaa

• Voi olla korkeampi, kuten 45 senttimetriä Helsinki-Espoon kalatalousalueella

• 42 senttimetriä

Harjus

• Rauhoitettu kokonaan merialueilla

• Leveyspiirin 67 pohjoispuolella alamitta on matalampi eli 30 senttimetriä

• 35 senttimetriä

Lohi

• Vapaa-ajankalastuksessa rannikolla kahden lohen päiväkohtainen saaliskiintiö

• Perämerellä leveyspiirin 63 astetta 30 minuuttia pohjoispuolella alamitta on 50 senttimetriä

• 60 senttimetriä

Mikon opintie: Alamittaisesta kuhasta lailliseen kalastukseen

Mikko, 34-vuotias harrastajakalastaja Tampereelta, suuntasi järvelle kesäiltana tavoitteenaan hankkia tuoretta kuhaa perheen ruokapöytään. Hän oli kalastanut nuorena, mutta sääntömuutokset olivat jääneet välistä pitkän tauon aikana.

Ensimmäinen kala nousi veneeseen nopeasti ja näytti Mikon silmään riittävän isolta. Hän mittasi kalan hätäisesti joustavalla nauhalla ja laittoi sen kylmälaukkuun, vaikka todellisuudessa kala oli liian käyrä luotettavaan mittaukseen.

Rannassa kokeneempi kalastaja huomautti Mikolle, että kala näytti alamittaiselta ja näytti oikean tavan puristaa pyrstöevät yhteen tasaisella alustalla. Kala paljastui 40 senttimetrin pituiseksi, mikä tarkoitti laitonta alamittaisen yksilön ottamista.

Tämän säikäytyksen jälkeen Mikko hankki kiinteän mittalaudan ja alkoi tarkistaa alueelliset säännöt ennen jokaista kalastusreissua. Nykyään hän vapauttaa epävarmat tapaukset suosiolla ja nauttii laillisesta harrastuksesta ilman pelkoa sakoista.