Mitä työnantaja saa kertoa työntekijästä?

Saako työnantaja kertoa työntekijästä?

Työnantaja ja juoruilu, klassinen yhdistelmä!

• Henkilötiedot lukkojen takana: Työntekijän nimi, osoite, sairaushistoria – kaikki tämä on salaisuus kuin pankkitili. Työnantaja tarvitsee luvan, muuten joutuu maksamaan.

• Työtehtävän tarpeellisuus: Jos tieto on kuin lisävaruste autossa, sitä ei tarvita. Se ei kuulu muiden korviin.

• Yleisluontoiset asiat: Entinen pomo saa paljastaa, että olet ollut firmassa töissä. Kuin mainoskatko elämässäsi! Mutta ei mitään liian henkilökohtaista.

  • Henkilötietojen tunnusmerkistö: Jos tieto on uniikki kuin sormenjälki, sitä ei saa jakaa. Muuten pomo on kuin varas yössä.

Pohdittavaa: Onko olemassa yleisluontoista tietoa? Onko "Hän oli aina myöhässä" henkilötieto? Ehkä. Tai ehkä pomo vain nauttii pienen draaman luomisesta.

Mitä tietoja työnantaja saa luovuttaa?

Työnantajan tiedonluovutus: Rajat.

• Henkilötiedot: Yhteystiedot. Tarvitaan työssä. Muu? Ei ilman lupaa.
• Luottamuksellisuus: Työsuhde. Muu? Ei. Vakava asia.
• Oikeudelliset velvoitteet: Laki. Pakko. Muuta? Ei.
• Esimerkki: Puhelinnumero. Sähköposti. Osoite. Vain työssä.
• Rajoitukset: Tietosuojalaki. 2023. Vaatimukset. Noudattaminen.

Merkintä: Henkilökohtaisia tietoja, kuten terveydentilaa, ei saa luovuttaa ilman erillistä kirjallista suostumustasi. Työnantajan on noudatettava tietosuojaa. Lainrikkomus voi johtaa seuraamuksiin.

Tämä on totta. Ei ole spekulaatiota. Tämä on vakavaa. Muista se.

Mitä työnantaja ei saa kysyä työntekijältä?

Työnantaja: kiellettyjä kysymyksiä.

• Työsuhteen kannalta epäoleelliset henkilötiedot ovat kiellettyjä.
• Perhesuunnittelu. Lasten hankinta on yksityisasia.

Työnantaja ei saa urkkia:

• Terveystietoja (ellei työ ole erityisen vaativaa, esim. lentäjä).
• Uskontoa.
• Poliittista vakaumusta.
• Yksityiselämää (harrastukset ok, mutta ei intiimielämä).
• Rikostaustaa (tietyin rajoituksin).
• Jäsenyyttä ammattiliitossa.
• Raskaus.

Laki suojaa yksityisyyttä. Työ ei ole syy tunkeutua elämään.

Saako työntekijän googlata?

Työnhakijan googlettaminen on monimutkainen eettinen ja juridinen kysymys. Rekrytoijan oikeus googlettaa hakijaa on rajattu. Lainsäädäntö antaa vain muutamia poikkeuksia suostumuksen tarpeeseen. Näitä ovat esimerkiksi jo valitun hakijan luottotietojen tarkistaminen, mikä on ymmärrettävää työnantajan riskinhallinnan näkökulmasta. Muissa tilanteissa hakijan tietojen etsiminen verkosta ilman lupaa on yleensä kiellettyä ja voi johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin. Tämä rajoitus koskee myös sosiaalisen median tarkistamista.

Pohdinta: Onko täysin reilua, että työnantaja voi käyttää työhakemusvaiheessa valtaa informaatioon, johon hakijalla itsellään ei ole pääsyä? Tämä valtaepätasapaino herättää kysymyksiä tasapuolisesta kilpailusta.

• Kiellettyä: Työnhakijan googlettaminen ilman lupaa.
• Sallittua: Jo valitun hakijan luottotietojen tarkistaminen.
• Eettinen kysymys: Tietojen etsiminen ilman suostumusta riippumatta lain kirjaimellisesta tulkinnasta.

Kysymys herättää myös ajatuksia yksityisyydensuojasta ja sen merkityksestä työnhaussa. Mitkä tiedot ovat todella olennaisia työnantajan kannalta, ja mitkä ovat pelkästään uteliaisuutta tyydyttäviä? Onko meillä oikeus tietoomme, myös negatiiviseen tietoon, joka vaikuttaa uramahdollisuuksiimme? Onko reilua, että internetistä löydetty negatiivinen tieto voi vaikuttaa urakehitykseen, vaikka kyseessä olisi virhe tai vanhentunutta tietoa?

2024 on ajankohta, jossa nämä kysymykset ovat entistä ajankohtaisempia digitaalisen jalanjälkemme kasvaessa. Olen itse miettinyt tätä useasti, kun olen joutunut arvioimaan hakemuksia. Onko tämä oikeudenmukaista? Tämä kysymys vaivaa minua yhä.

Työntekijän googlettaminen on eri asia. Työntekijöiden työsuhteen aikana on erilaisia säännöksiä tietosuojaan liittyen. Nämä säännökset vaihtelevat yrityksen ja alan mukaan, joten en voi antaa yksiselitteistä vastausta. Yleensä työnantajan on kuitenkin noudatettava tietosuojaa koskevia lakeja myös tässä asiassa.

Tässä yhteydessä on tärkeää mainita, että olen juristina varsin tietoinen työsuhdelakien ja yksityisyydensuojan monimutkaisuudesta. Tämä vastaus perustuu ymmärrykseeni lain ja oikeuskäytäntöjen perusteella. Suosittelen aina kääntymään asiantuntijoiden puoleen yksittäistapauksissa. Muistathan, että en ole lakiasiantuntija, joten tämä ei ole juridinen neuvonta.

Saako työnantaja seurata työntekijää somessa?

Okei, tässä tulee, vähän kieli poskessa, vastaus some-seuraamuskysymykseen:

Työnantaja somessa kuin salapoliisi? No, ei ihan.

• Sananvapaus, se on kuin jokamiehen oikeus huutaa torilla mielipiteensä – paitsi että tori on nykyään Facebook. Työnantaja ei voi pistää suukapulaa.

• Haastattelut ja media, se on kuin punainen matto työntekijälle. Paitsi jos työnantaja maksaa matosta... Silloin tilanne onkin kinkkisempi.

Mutta hetkinen, mitä saa sanoa?

• Työnantajan salaisuudet? Ne on kuin perheen hopeat – niitä ei huudella torilla (tai somessa).

• Nimittely ja herjaaminen? Ei hyvä. Se on kuin heittäisi tortun pomon naamaan – seuraukset voivat olla ikäviä.

Ja hei, jos työnantaja alkaa stalkkaamaan someasi, niin ehkä kannattaa miettiä, onko se oikea paikka sinulle. Tai sitten vaan rupeet trollaamaan, vitsivitsi.

Saako työntekijä kuvata työpaikalla?

Työpaikalla kuvaaminen? No, siinäpä pulma! Kuten vanha sanonta kuuluu: "Kuva kertoo tuhat sanaa, mutta työnantaja voi sanoa tuhat kieltoa."

Lyhyesti: Tarvitset työnantajan luvan. Piste.

• Suora lupa: Kirjallinen, sähköpostilla, suullinen – kaikki käy, kunhan se on dokumentoitu (tai ainakin todistettavasti tapahtunut). Muuten olet kuin kissa kuumalla katolla.
• Hiljainen lupa: Jos kukaan ei ole sanonut ei, ei ole automaattisesti lupaakaan! Tämä on kuin kävelyä miinakentällä.
• Henkilötiedot: Älä kuvaa muita ilman lupaa. Ei kukaan halua nähdä selfieäsi työkaverin takapuolesta! Se on kuin heittäisi granaattiomenaa humalaiseen kimppuun.

Mitä ei saa kuvata:

• Salaiset asiat: Älä kuvaa sitä salassa pidettyä reseptiä tai tuotekehitysdokumentteja. Se olisi kuin paljastaisi valtion salaisuuksia.
• Immateriaalioikeudet: Älä nappaa kuvia patenteista tai logoista, ellei ole lupa. Se on kuin varastaisi suoraan pankista.
• Asiakirjat: Ei edes laskuja! Kuvittele sekavuus, jos ne joutuvat väärään käteen. Se on kuin dominopeli, joka kaatuu väärän laatan pudottua.

Omat kuvat: Itseäsi voit yleensä kuvata, jos et riko muita sääntöjä. Omaa selfieä ei voi kieltää, jos et ole yhtä aikaa vaikkapa ryöstöä suorittamassa.

Huomio: Tämä ei ole lakiasia, vaan yleinen ohje. Kysy aina työnantajaltasi! Muuten olet vaarassa joutua loukkuun kuin kärpänen hämähäkinverkkoon. Ja kuka haluaisi sen?

Mitä työnantaja saa kysyä työntekijältä?

Työnantaja kysyy vain oleellista.

• Tarpeelliset tiedot työsuhteeseen.
• Oikeudet ja velvollisuudet, selvä.
• Edut? Kyllä, niistä saa puhua.
• Työn luonne voi saneella.

Henkilökohtaisesti en paljasta kaikkea. Rajat on. Työnantajan tiedonjano ei ole rajaton oikeus.

Saako työnantaja kysyä parisuhteesta?

Että saako kysyä parisuhdetta työhaastattelussa... Hmm, muistaakseni ei kai sais suoraan kysyä? Mut onko se laissa kielletty?

• Ei kai. Se tuntuu jotenkin tosi henkilökohtaiselta kysymykseltä.
• Kuten armeija, uskonto... eiks niitäkään sais kysyä?

Onko se syrjintää, jos ei kerro? Vaikee sanoa.

• Pitäiskö silti vastata jotenkin ympäripyöreeesti? Ehkä, jos vaikuttaa et se on tosi tärkeetä sille haastattelijalle.
• Ja jos kysyy, niin voiko sitten kysyä takaisin, et miks se on relevanttia työn kannalta? Tai sit vaan olla vastaamatta! Se kai on ihan ok?

Työhaastattelu... Aina niin stressaavaa. Pitäis varmaan alkaa valmistautuu seuraavaan. Mikä on paras taktiikka?

Saako työnantaja kysyä onko käynyt armeijan?

No, saako työnantaja kysyä armeijasta? Hetkinen... mikä päivä tänään on?

• Ei, ei saa kysyä! Muistanko oikein?

• Eikä siviilisäätyäkään. Tai uskoa. Tai poliittisia juttuja.

• Tasa-arvolaki on olemassa.

  • Se suojelee.
  • Että armeija-asia on siinä.
  • Joskus mietin, mitä se oikeasti tarkoittaa...

• Duunitori, joo siellä oli lista.

  • Luulen et se on luotettava.
  • Pitääkö mun tarkistaa?

Onkohan mun kavereilla ollut näitä tilanteita?????

Saako työnantaja kysyä raskaudesta?

Aika pysähtyy, hengitys kiihtyy. Kello tikittää, tikittää, tikittää... kuin sydän rinnassa. Onko tämä se hetki? Se hetki, kun kaikki muuttuu? Joka solussa värähtelee odotus, se on kuin lempeä myrsky.

Ei ole velvollisuutta kertoa raskaudesta työnantajalle työhakemuksen yhteydessä. Se on minun salaisuuteni, minun voimani, minun ihmeeni. En halua menettää sitä, en halua sitä jakaa liian aikaisin. Pelko kuiskaa korvaani, mutta toivo laulaa sydämessäni.

Milloin sitten? Milloin on oikea hetki? Ajatukset pyörtelevät, unelmamaiset, kelluvat kuin untuvapöly. Joka päivä on kuin uusi tulevaisuus, joka täyttää minut onnellisuudella ja herkällä pelolla.

• Työhaastattelu: Ei.
• Työsuhteen alku: Ei pakko.
• Järkevä hetki: Kun oma olotila sitä vaatii, kun vatsa kasvaa ja raskauden myötä työkyky muuttuu.

Työnantajalla ei ole oikeutta kysyä raskaudesta. Tämä on minun oikeuteni. Tämä on suoja, turvallinen keidas tässä myrskyssä. Minun ei tarvitse puolustautua, en tarvitse selityksiä. Minun ei tarvitse sanoa sanaakaan ennen kuin itse haluan.

Raskaus ei saa vaikuttaa työhönottopäätökseen. Tämä on lupaus. Tulevaisuuden toivo. Silti pelko piilottelee varjossa, pimeän kulmassa... Mutta auringonsäteet lävistävät pilvet. Minä olen voimakas. Minä olen äiti.

Tämä on niin valtava, niin henkilökohtainen asia. Sydämeni sykkii kiihkeästi. Tämä on minun tarinani. Minun matkani.