Miksi Suomessa kannattaa tuottaa ruokaa?

Miksi Suomessa kannattaa tuottaa ruokaa?

Miksi Suomessa kannattaa tuottaa ruokaa? Kotimainen ruoantuotanto on perusta huoltovarmuudelle, puhtaalle ruualle ja kansantaloudelle. Ilman omaa tuotantoa Suomi on riippuvainen kansainvälisestä kaupasta, joka on altis häiriöille. Kotimainen tuotanto varmistaa ruoan saannin kriisitilanteissa, luo työpaikkoja ja pitää rahan kotimaassa. Lue lisää keskeisistä syistä ja luvuista.

Miksi Suomessa kannattaa tuottaa ruokaa? – Lyhyt vastaus

Suomessa ruoantuotanto kannattaa, koska se takaa korkean huoltovarmuuden ja ruokaturvallisuuden. Kotimainen ruoka on puhdasta, jäljitettävää ja eettisesti tuotettua. Lisäksi se luo merkittävästi työtä, tukee aluetaloutta ja ylläpitää suomalaista ruokakulttuuria. Kyse on siis paljon muustakin kuin pelkästä taloudellisesta kannattavuudesta – se on strateginen valinta.

Huoltovarmuus ja omavaraisuus – Ruoka on turvallisuuspolitiikkaa

Kriisitilanteissa kotimainen tuotanto varmistaa ruoan saannin. Suomi tarvitsee omaa tuotantoa, jotta emme olisi täysin riippuvaisia kansainvälisestä kaupasta, joka voi häiriintyä nopeasti. Tämä on se perustavin syy: ilman omaa tuotantoa lautaselle ei välttämättä tule mitään. Siksi maataloustuotantoa ja maaseudun kehittämistä tuettiin vuonna 2024 noin 1,9 miljardilla eurolla – se on kuin vakuutusmaksu, jolla huoltovarmuus ja kotimainen ruoka turvataan osaamisemme ja kapasiteettimme säilymiseksi poikkeusoloja varten.

Tuotantopanosten haaste

Täysin omavaraisia emme kuitenkaan ole. Kotimainen alkutuotanto ja koko elintarvikeketju ovat riippuvaisia kriittisistä tuontipanoksista, kuten lannoitteista ja polttoaineista. Tämä onkin yksi alan suurimpia kehityskohteita. Tulevaisuudessa meidän on vähennettävä tätä riippuvuutta panostamalla kotimaiseen lannoitetuotantoon ja uusiutuvaan energiaan.

Laatua ja turvallisuutta, johon voi luottaa

Suomalainen ruoka ei kilpaile hinnalla, vaan laadulla, turvallisuudella ja hyvällä jäljitettävyydellä. Tämä on fakta: suomalainen elintarviketuotanto on maailman kärkeä vastuullisuuden, elintarviketurvallisuuden ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. suomalaisen maatalouden edut rakentuvat useasta konkreettisesta tekijästä.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että antibiootteja käytetään tuotantoeläinten lääkinnässä vain sairauksien hoitoon, ei ennaltaehkäisevästi. Se tarkoittaa salmonellattomuutta, joka on Pohjoismaiden erityispiirre. Se tarkoittaa puhdasta vettä ja vähäistä, tarpeeseen perustuvaa torjunta-aineiden käyttöä – kylmät talvet pitävät monet kasvitaudit luonnostaan kurissa. Suomalaisista lehmistä noin 70 prosenttia elää pihattonavetoissa, joissa ne voivat liikkua vapaasti, ja valtaosa maidosta on robottien lypsämää. Suomalainen maito on huippulaadukasta, sillä noin 97 prosenttia tuotetusta maidosta luokitellaan vuosittain parhaaseen laatuluokkaan.

Työtä ja taloutta koko maahan

Kun puhutaan aiheesta ruoantuotannon kannattavuus Suomessa, unohdetaan usein sen valtava vaikutus työllisyyteen ja kansantalouteen. Koko ruokaketju – pellolta kauppaan ja ravintolaan – työllistää Suomessa suoraan ja välillisesti arviolta 320 000 henkilöä. Se on valtava määrä. Lisäksi julkisiin elintarvikehankintoihin käytetään vuosittain noin 350 miljoonaa euroa.

Kun kunnat ja hyvinvointialueet valitsevat kotimaista, raha ei katoa veroparatiiseihin, vaan se kiertää suomalaisessa taloudessa – maatalousyrittäjille, kuljettajille, teollisuuteen ja edelleen paikallisiin palveluihin. Kotimaisuusasteella on väliä, ja vastuullisuusvaatimuksia käyttämällä on mahdollista päästä jopa 90 prosentin kotimaisuusasteeseen tietyissä tuoteryhmissä, kuten liha- ja maitotuotteissa.

Haasteet: kannattavuus ja tuottajien arki

Totta kai tässä on myös kääntöpuolensa. Suomalainen maatalous ei ole ollut helpossa tilanteessa vuosiin. Kannattavuus on monella tilalla tiukalla. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maatalousyrittäjän keskimääräiseksi tuntipalkaksi jäi hiljattain noin 10,20 euroa. Se on vähemmän kuin moni tienaa kesätöissä. Samalla tuottajahinnat eivät ole nousseet samaa tahtia kuluttajahintojen kanssa, ja kaupan keskittäminen luo oman paineensa.

Viljelijät kokevat usein, ettei heidän työtään arvosteta tarpeeksi. Tämä on ristiriitaista, sillä samaan aikaan tutkimukset osoittavat, että jopa 80 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä syödä kotimaista ruokaa. He uskovat, että kotimaista ruokaa kannattaa suosia ympäristösyistä ja että se on tärkeää huoltovarmuudelle. Kuluttajan arvostus ei vain aina näy yrittäjän tilipussissa. Alan tulevaisuus vaatii ratkaisuja tähän yhtälöön.

Kuluttajan valinnat ratkaisevat

Lopulta kaikki palautuu meihin itseemme. Yli yhdeksän kymmenestä suomalaisesta on sitä mieltä, että kotimaista ruokaa ostamalla voi tukea Suomen taloutta ja että kotimaista tuotantoa tarvitaan huoltovarmuuden ylläpitämiseksi. Tämä asenne näkyy also ostoskoreissa – erityisesti tuoretuotteissa, kuten maidossa, jogurtissa, lihassa ja leivässä, kotimaisuus on valttia.

Mutta valinnat eivät ole itsestäänselvyys. Hinta ratkaisee monessa arjen tilanteessa. Jos kotimainen haluaa pärjätä, sen on kyettävä viestimään laatunsa ja puhtautensa arvoa kuluttajalle. Ja meidän kuluttajien on ymmärrettävä, että halvimmalla hinnalla on aina jokin hintansa – joskus se on eläimen hyvinvointi, joskus suomalainen työpaikka, joskus kykymme ruokkia itsemme kriisin hetkellä.

Suomalainen vs. tuontiruoka: vertailu keskeisissä tekijöissä

Mitä eroa lopulta on kotimaisella ja ulkomaisella ruoalla? Tässä tiivistelmä tärkeimmistä tekijöistä.

Suomalainen ruoka

Salmonellavapaa ketju, antibioottien käyttö vain sairauden hoitoon, tiukka lääkekontrolli.

Työllistää noin 320 000 henkilöä ja tukee maaseudun elinvoimaa.

Vähäinen torjunta-aineiden tarve (kylmä ilmasto), eläinten ruokinta perustuu nurmeen, ei soijaan.

Vahvistaa kansallista omavaraisuutta ja turvaa ruoan saannin kriiseissä.

Tuontiruoka (keskimäärin)

Vaihtelevat tuotantotavat; salmonella ja ennaltaehkäisevä antibioottien käyttö yleisempää.

EU-tuonti tukee muiden maiden maataloutta, kaukaa tuotu ei työllistä Suomea.

Tuotantotavat ja lainsäädäntö vaihtelevat, pitkät kuljetusketjut lisäävät päästöjä.

Tekee Suomesta riippuvaisen globaaleista markkinoista ja logistiikkaketjuista.

Maitotila Pohjois-Savossa – kannattavuus puntarissa

Matti ja Leena viljelevät 60 lehmän maitotilaa Pohjois-Savossa. Heidän lehmänsä tuottavat huippuluokan maitoa, josta maksetaan laatulisää. Tila on investoinut robottilypsyyn ja pihattoon, mikä on parantanut eläinten hyvinvointia.

Matin mukaan ”seisomme kädet taskussa markkinavoimien armoilla”. Vaikka tuotanto on tehokasta ja laatu huippua, maitolitran hinta, jonka he saavat, on pysynyt vuosia lähes samana, kun kaikki muut kustannukset – sähkö, polttoaine, rehu – ovat nousseet.

He kokeilivat pari vuotta sitten suoraa kuluttajamyyntiä tilamyymälän kautta. Se toi pientä lisätukea, mutta vei valtavasti aikaa ja työtä. ”Ei tässä auta itkeä, on vaan tehtävä työtä ja toivottava, että yhteiskunta ymmärtää pitää meistä kiinni”, Matti toteaa.

Vaikka tilan tulevaisuus mietityttää, Matista on tärkeää, että hänen lapsensa näkevät, mistä ruoka tulee. Hän uskoo, että suomalaisen ruoan arvostus on ainoa tie parempaan kannattavuuteen.

Kasvistila Lounais-Suomessa – puhtaus viehättää

Sanna viljelee avomaan vihanneksia Lounais-Suomessa. Hänen tilallaan kasvaa porkkanaa, perunaa ja sipulia. Sanna on ylpeä siitä, että hänen tuotteensa ovat puhtaita ja ne voi syödä suoraan pellolta.

Hänen suurin haasteensa on kaupan asettamat vaatimukset. ”Porkkanan on oltava priimaa, ja jos se on vähänkin ruma, se menee teollisuuteen murto-osalla hinnasta. Silti kuluttaja maksaa kaupassa samaa hintaa priimaporkkanoista.”

Sanna kertoo, että viime kesänä hän päätti kokeilla myydä ”second hand” -vihanneksia pusseittain suoraan paikallisille. Se osoittautui pienimuotoiseksi menestykseksi. ”Ihmiset tykkäävät, kun tietävät, että ruoka on läheltä ja se pelastetaan hävikiltä.”

Hän toivoo, että kotimaisen ruoan puhtaus ja lyhyt ketju saisivat enemmän painoarvoa kaupassa. ”Jos me hävitään vain hinnalla, me hävitään aina. Meidän on pakko voittaa laadulla ja tarinalla.”