Mikä tai kuka aiheuttaa hävikkiä?

Mikä aiheuttaa ruokahävikkiä elintarvikeketjussa?

Monet tekijät määrittävät sen, mikä aiheuttaa ruokahävikkiä arjessamme ja tuotannossa. Väärät valinnat ja puutteellinen suunnittelu johtavat usein käyttökelpoisen ruoan haaskaamiseen. Tämän maailmanlaajuisen ongelman ymmärtäminen auttaa meitä säästämään luontoa ja rahaa. Tutustu tarkemmin eri osa-alueiden vaikutuksiin ja opi välttämään turhaa ruoan haaskausta.

Mistä ruokahävikki johtuu ja kuka sitä aiheuttaa?

Ruokahävikki on monimutkainen haaste, jonka syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät ja toimijat aina alkutuotannosta kotikeittiöihin saakka. Tilanne voi liittyvän moniin eri tekijöihin, eikä ongelmaan ole olemassa vain yhtä ainoaa syyllistä tai selitystä.

Suomessa syntyy vuosittain noin 360 miljoonaa kiloa varsinaista ruokahävikkiä, joka on alun perin ollut täysin syömäkelpoista ruokaa. Kun mukaan lasketaan myös ei-syötävä elintarvikejäte, kuten luut ja kuoret, kokonaismäärä nousee yli 600 miljoonan kilon. Tämän valtavan vuoren takana ovat niin virheelliset ostotottumukset, puutteellinen suunnittelu kuin teollisuuden prosessien häiriöt. Mutta kuka hävikkiä aiheuttaa eniten? Vastaus saattaa yllättää monet, sillä suurin vastuu painaa meitä kuluttajia.

Kotitaloudet ruokaketjun suurimpana hävikin aiheuttajana

Suurin osa ruokahävikistä syntyy omissa kodeissamme, eli kuluttajien arjen valintojen seurauksena. Kotitaloudet aiheuttavat noin 45 prosenttia kaikesta ruokaketjun ruokahävikistä, mikä tekee siitä selvästi suurimman yksittäisen hävikin lähteen.

Määrällisesti tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa roskiin yhteensä yli 150 miljoonaa kiloa vuodessa - eli noin 27 kiloa jokaista henkilöä kohden. Se on paljon ruokaa. Tyypillisesti roskiin päätyy eniten vihanneksia, juureksia, hedelmiä sekä leipää ja kahvia. Kotikeittiöiden hävikki johtuu useimmiten siitä, että ostetaan liian suuria määriä ilman tarkkaa suunnitelmaa, tai ruokaa valmistetaan kerralla liikaa. Myös tuotemerkintöjen väärinymmärtäminen ja kaappien perille unohtuneet tuotteet kasvattavat tätä vuorta päivittäin.

Teollisuuden ja kaupan rooli elintarvikeketjussa

Vaikka kuluttajat kantavat suurimman vastuun, myös elintarviketeollisuudella ja kaupalla on merkittävä rooli hävikin synnyssä. Elintarviketeollisuuden osuus ruokaketjun hävikistä on noin 13 prosenttia, ja vähittäis- sekä tukkukaupan osuus on samaten noin 13 prosenttia.

Teollisuudessa hävikkiä syntyy raaka-aineiden käsittelyssä, tuotannon virheiden, pakkausvaurioiden ja kuljetusongelmien seurauksena. Kaupoissa hävikki puolestaan liittyy usein tiukoihin laatuvaatimuksiin ja kysynnän ennustamisen vaikeuteen. Joskus asiakkaat myös jättävät kylmätuotteita vääriin paikkoihin, jolloin katkennut kylmäketju pakottaa heittämään tuotteen suoraan roskiin. Kaupat ja teollisuus tekevät kuitenkin jatkuvasti tiivistä työtä prosessien tehostamiseksi. Esimerkiksi mistä ruokahävikki johtuu, näkyy suoraan siinä, että myynnin ennusteet, logistiikan optimointi ja erilaisten poistotuotteiden hinnoittelualennukset auttavat vähentämään hävikkiä ennen kuin ruoka päätyy kuluttajalle asti.

Epäselvät merkinnät ja laatuvaatimukset hävikin taustalla

Yksi yleisimmistä syistä ruoan turhaan hävittämiseen on sekava tai puutteellinen parasta ennen -päivämäärän merkintä. Moni kuluttaja pelkää nopeasti nääntymistä tai ruokamyrkytystä ja heittää ruoan roskiin heti, kun kalenterisivu kääntyy merkityn päivän yli.

Tässä kohtaa tehdään paljon virheitä - ja minäkin tein niin ennen kuin aloin perehtyä asiaan tarkemmin. Muistan elävästi, kuinka pelkkä päiväyksen umpeutuminen sai minut hätääntymään ja tyhjentämään jääkaappia suoraan biojätteeseen, vaikka tuotteet olisivat olleet vielä täysin hyviä. On kriittistä ymmärtää päiväysmerkintöjen ero. Parasta ennen -merkintä liittyy tuotteen optimaaliseen laatuun, ei sen turvallisuuteen. Viimeinen käyttöpäivä sen sijaan on ehdoton takaraja, jonka jälkeen mikrobiologisesti helposti pilaantuvaa tuotetta ei saa enää syödä. Ruokahävikin syyt liittyvät usein siihen, että liian korkea laatuvaatimus ruoan ulkonäössä ja muissa ominaisuuksissa johtaa siihen, että täysin syömäkelpoista ruokaa hylätään aivan suotta.

Miten ruokahävikki syntyy ravintoloissa ja alkutuotannossa?

Ravitsemuspalvelut eli ravintolat ja kahvilat aiheuttavat noin 19 prosenttia ruokahävikistä, kun taas alkutuotannon eli maatalouden osuus on noin 10 prosenttia. Ravintoloissa suurin haaste on tarjoiluhävikki - erityisesti buffet-linjastoissa, joissa ruokaa täytyy pitää tarjolla runsaasti loppuun asti.

Alkutuotannossa hävikki voi johtua sääolosuhteista, satovahingoista tai siitä, että tuotteet eivät täytä kaupan tiukkoja kokonais- tai ulkonäköstandardeja esimerkiksi käyryyden vuoksi. Mutta onko tilanne toivoton? Ei suinkaan. Me voimme jokainen vaikuttaa tähän omilla arjen teoillamme.

Ruokahävikin jakautuminen eri toimijoiden välillä Suomessa

Kotitaloudet

Noin 45 %

Vihannekset, juurekset, hedelmät, leipä ja kahvi

Ostotottumukset, puutteellinen suunnittelu, parasta ennen -merkintöjen väärintulkinta

Ravitsemuspalvelut

Noin 19 %

Valmiit ruokalajit, lisäkkeet

Tarjoiluhävikki, linjastojen ylivalmistus, lautashävikki

Elintarviketeollisuus

Noin 13 %

Prosessoitavat raaka-aineet, virheelliset tuote-erät

Raaka-aineiden käsittelyvirheet, linjastojen käynnistys- ja lopetustappiot, pakkausvauriot

Ruokakaupat

Noin 13 %

Tuoretuotteet, maito- ja lihatuotteet, valmisruoat

Kysynnän ennustevirheet, vanhentuneet tuotteet, kylmäketjun katkeaminen asiakkaiden takia

Alkutuotanto

Noin 10 %

Peltoon jäävä sato, laatuvaatimukset alittavat kasvikset

Sääolosuhteet, tiukat ulkonäköstandardit, varastointivauriot

Matin perheen hävikkiremontti: Suunnittelemattomuudesta säästöihin

Matti, kahden lapsen isä Tampereelta, huomasi perheensä heittävän viikoittain suuria määriä ruokaa roskiin. Jääkaapin perältä löytyi jatkuvasti nahistuneita vihanneksia ja vanhentuneita maitotuotteita, mikä turhautti ja loi jatkuvaa syyllisyyttä arjessa.

Ensimmäinen yritys tilanteen korjaamiseksi oli ostaa vähemmän ruokaa kerralla ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Tämä johti kuitenkin siihen, että perhe joutui ravaamaan kaupassa lähes joka päivä, ja nälkäisenä tehdyt heräteostokset vain kasvattivat loppuviikon jätemäärää.

Breakthrough syntyi, kun Matti tajusi ongelman ytimen: kaappeja ei tarkistettu ennen kauppaan lähtöä. Perhe päätti ottaa käyttöön viikoittaisen ruokalistan ja ottaa jääkaapin sisällöstä kuvan puhelimella ennen ostoksille suuntaamista.

Muutoksen ansiosta perheen ruokahävikki väheni huomattavasti ja viikoittaiset ruokamenot laskivat merkittävästi. Matti oppi, että pieni etukäteissuunnittelu säästää sekä hermoja, rahaa että ympäristöä.