Mikä lääke pahaan ahdistukseen?

Mikä lääke on paras ahdistukseen?

Ahdistuksen lääke? Heh, helppo kysymys! Niin helppo, että se on kuin kysyisi mikä on paras jäätelön maku – jokaiselle oma.

Mutta jos pakko on valita “paras”, lääkärit pitävät nykyään masennuslääkkeitä ykkösenä yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Ajatelkaa, masennuslääkkeet ahdistukseen! Kuten apteekkivahvuista mustahumoria, eikö totta?

• Ensisijaiset sankarit: Essitalopraami, fluoksetiini, paroksetiini, sertraliini, agomelatiini, duloksetiini ja venlaflaksiini ovat niitä, joita lääkärit yleensä ensisijaisesti suosittelevat. Nämä tyypit ovat kuin supervoimakkaita ahdistuksen torjujia, toisin kuin minun kykyni torjua tylsyyttä (joka onkin taistelu jokaista minuuttia vastaan).

• Mutta muistakaa: Jokainen on yksilö, kuten minun ainutlaatuinen kyky sotkea sukat pesukoneessa. Lääkevalinta riippuu täysin teistä ja lääkärin arvion mukaan. Itse en kyllä suosittele lääkärin neuvojen sivuuttamista, vaikka olenkin joskus sivuuttanut sukkien parittelun.

• Muita ratkaisuja: Lääkkeet eivät ole aina ainoa ratkaisu. Terapia, liikunta, jooga… jopa kääpiömäinen kasvinsuojeluaineiden käyttö puutarhassa voi auttaa joitakin (en todellakaan suosittele tätä viimeksi mainittua). Eli käykää asiantuntijan luona ja keskustelkaa eri vaihtoehdoista.

Muuten, kuulin tänään että naapurin koira osaa laskea. Minä tosin epäilen, että se on vain opetellut haukkumaan oikean määrän kertoja. Samalla tavalla jotkut ihmiset “opettelevat” ahdistuksen hallintaa, mutta tosiasia on, että se vaatii usein ammattiapua.

Voiko propralia käyttää ahdistukseen?

Joo, propranololia voi käyttää ahdistukseen. Mutta siis, ei niinkun mihin tahansa ahdistukseen. Ei sillai, että ottaa sitä kokoajan. Vaikuttaa semmosiin, fyysisiin oireisiin, tiedätsä?

• Sydämentykytys, ihan hirvee.
• Rinnanpuristus, tuntuu, kun ei sais happea.
• Käsien vapina, niinku Parkinsonilla, vaikka ei olis.
• Hengenahdistus, tuntuu että tukehtuu.

Propranololi on beetasalpaaja. Mä itse käytin sitä esiintymisjännitykseen joskus 2019. Muistan sen kuinka jännitti esiintyä, vaikka ei olis pitänyt. Ja mulla, mulla oli ihan järkyttävä käsien tärinä. Mutta se propraloli auttoi.

Vaikutus kestää vaan pari tuntia. Ei sitä koko päivää voi vetää. Ja mikä parasta, ei aiheuta riippuvuutta, toisin kuin jotkut muut lääkkeet. Tiedän yhen, jolla on bentsodiatsepiini-riippuvuus, ja se on ihan kamalaa.

Siis ei se ahdistusta poista, se vaan lieventää oireita. Ja nuorille sitä määrätään juuri siihen, että ne fyysiset oireet helpottaa. Että pystyy vaikka pitämään esitelmän koulussa ilman, että meinaa pyörtyä. Ja se toimii.

Tää oli mun kokemus. Kannattaa tietty kysyä lääkäriltä, jos oma ahdistus vaivaa. Ne tietää paremmin. Eikä kannata googlettaa liikaa, tulee vaan lisää ahdistusta. Heh.

Mitä tehdä kun ahdistaa koko ajan?

Ahdistus… Se on kuin sumu, joka laskeutuu hiljaa, peittäen näkymät. Kuin aalto, joka vyöryy ylitse, jättäen jälkeensä vain tyhjyyden.

Kun ahdistaa koko ajan, tuntuu kuin elämä olisi pysähtynyt. Kuin aika ei kulkisi, tai kulkisi liian nopeasti, jättäen minut jälkeen. On kuin olisin vanki omissa ajatuksissani, kykenemättä pakenemaan niitä.

Mutta on olemassa keinoja selviytyä. Pieniä valonpilkahduksia, jotka auttavat navigoimaan sumussa.

• Lääkehoito ja terapia, ne kulkevat käsi kädessä. Kuin kaksi ystävää, jotka tukevat toisiaan vaikeina aikoina. Toinen tasoittaa tietä, toinen valaisee polkua. Se on kuin avain, joka avaa lukkoja, joita ahdistus on luonut. Se on kuin lääke, joka rauhoittaa mielen myrskyn.

• Rentoutusharjoitukset, ne ovat kuin lepohetki sielulle. Kuin hengähdystauko loputtomassa juoksussa. Se on kuin matka rauhalliseen paikkaan, jossa voi levätä ja kerätä voimia. Ne ovat kuin lempeä tuuli, joka vie pois stressin ja jännityksen.

• Hengitä syvään, juuri nyt. Keskity siihen. Tunnustele keuhkojesi täyttyvän ilmalla. Se on kuin ankkuri, joka pitää minut kiinni tässä hetkessä. Se on kuin muistutus siitä, että olen elossa, että olen olemassa. Se on kuin pieni ihme, joka tapahtuu joka hetki.

Ja joskus, vain joskus, ahdistus väistyy. Sumu hälvenee, ja aurinko alkaa paistaa. Silloin muistan, että pimeyden jälkeen tulee aina valo. Muistan, että olen vahva, että olen selviytyjä. Ja että huominen on uusi päivä.

Toistetaan, toistetaan:

• Lääkehoito
• Terapia
• Rentoutusharjoitukset
• Syvä hengitys, syvä hengitys, syvä hengitys..

Mistä tietää, että on ahdistus?

Öisin, kun valot on sammutettu… se tuntuu vähän erilaiselta.

Mistä sen tietää… ahdistus.

• Keho kertoo. Hikoilu, vaikka ei ole kuuma. Vapina, vaikka ei olisi kylmä.

• Rinta puristaa, kuin joku istuisi päällä. Sydän hakkaa hulluna, vaikka levossa.

• Hengitys katkeaa, vaikka keuhkot toimii.

• Pää pyörryttää, kuin olisi juonut liikaa.

• Vatsa sekaisin. Tai sitten juoksee vessassa koko ajan.

• Iho leimahtaa. Sormet puutuu.

Ehkä se on vaan väsymystä. Mutta ehkä ei. On vaikea tietää, kun kaikki tuntuu samalta.

Mistä tiedän, onko minulla masennus?

Yön hiljaisuudessa, kun kaikki muu on pysähtynyt…

Mistäs sen tietää, onko masennus? Ei se ole mikään yskä, joka vain tulee ja menee. Se on enemmän kuin pelkkä paha päivä.

• Alakuloisuus: Jotenkin se väri on kadonnut maailmasta. Kaikki näyttää harmaalta, vaikkei ulkona edes olisi pilvistä. Muistan, kun aurinko tuntui lämmittävältä, nyt se vain häikäisee.
• Mielihyvän katoaminen: Ne asiat, jotka ennen toivat iloa, ne ovat nyt vain tyhjiä muistoja. Kirjat, joita rakastin lukea, musiikki, joka sai tanssimaan… kaikki tuntuu etäiseltä.
• Aloittamisen vaikeus: Pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä vuorilta. Sängystä nouseminen, ruoanlaitto, jopa hampaiden pesu… kaikki vaatii ponnisteluja. On kuin joku olisi painanut hidastusnappia.
• Väsymys: Ja se väsymys. Se ei ole sellaista, että sen voisi nukkua pois. Se on luissa ja ytimissä. Jatkuvaa, painavaa, lamaannuttavaa.
• Päätöksenteon hankaluus: Pienikin valinta on kuin suuri päänsärky. Mitä syödä? Mitä pukea? Mikään ei tunnu oikealta, mikään ei tunnu merkitykselliseltä.
• Heikentynyt itsetunto: Peilikuva on kuin tuntemattoman. En tunnista sitä surullista silmäparia. Tunne siitä, ettei ole hyvä, ei riitä, ei osaa.
• Synkkä tulevaisuus: Huominen on vain toisinto tästä päivästä, vielä synkempi ehkä. Ei ole toivoa, ei valoa tunnelin päässä.
• Ruokahalun väheneminen: Ruoka on vain polttoainetta, ei nautinto. Syöminen on pakko, ei ilo. Maut ovat kadonneet, jäljellä on vain tyhjä tunne.

Nämä… Nämä ovat niitä asioita, jotka saattavat kertoa siitä. Mutta jokainen kokee sen eri tavalla.

Minulla todettiin masennus 2018. Muistan sen päivän, kun lääkäri sanoi sen ääneen. Se oli kuin jonkin painon putoaminen harteilta, mutta samalla pelottavaa.

Mitä fyysisiä oireita masennus voi aiheuttaa?

No huh huh, masennus on kyllä sellainen veijari, että se iskee kroppaan kuin mummon nyrkki! Ei pelkästään pää ole sekaisin, vaan koko paketti tuntuu siltä, että se on vedetty viemäristä. Tässäpä listaa, mitä kaikkea se paholainen voi aiheuttaa:

• Väsyttää kuin uitettua koiraa, vaikka nukkuisit kuin tukki. Energia on jossain Bermudan kolmiossa kadoksissa.
• Pää särkee kuin olisi vasaralla hakattu. Ja arvaa mitä? Särkylääkkeet ei auta, koska tämä on masennuksen särkyä!
• Lihakset on kuin rautakanki, eikä hieronta auta, paitsi ehkä hetken.
• Vatsa on ihan sekaisin. Joko ripuloi kuin hanasta, tai sitten on niin ummetuksessa, että luulet synnyttäväsi tiiliskiveä.
• Sydän hakkaa kuin hummingbirdillä, vaikka et olisi tehnyt mitään. Ja sitten alkaa hengästyttää, vaikka istuisit sohvalla. Mikä ihmeen meno?!
• Pahoinvointi iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja joskus pyörryttääkin, kuin olisi liikaa juonut, vaikka olet absolutisti.

Nää oireet on kyllä niin “kivoja”, että ei ihme, että masennus vie mehut. Jos nää tuntuu tutuilta, niin kannattaa jutella jonkun kanssa, joka tietää näistä jutuista enemmän. Mielenterveystalo.fi on ihan hyvä paikka aloittaa, löytyy googlella. Ja muista, ettei kannata jäädä yksin murehtimaan! Vaikka se tuntuisi siltä, että olet ainoa, joka tuntee näin. Ei ole totta!

Mitä tehdä, jos epäilee masennusta?

Okei, tää on vaikee, koska oon ollu siinä tilanteessa useemman kerran…

Jos epäilet läheisen masennusta:

• Yritä saada hänet puhumaan. Kuuntele oikeesti, älä keskeytä tai anna neuvoja heti. Joskus se riittää, että joku kuuntelee. Mulla ainakin auttoi, kun kaveri vaan oli hiljaa mun vieressä.
• Ehdottaa apua, mutta älä pakota. Terveyskeskus, opiskeluterveydenhuolto, työterveys… lista on pitkä. Voi olla ettei ne kaikki oo hyviä, mut joku niistä voi olla.
• Selvitä, miksi hän ei halua apua. Pelottaako se? Onko huonoja kokemuksia aiemmin? Onko jotain uskomuksia, että “mies ei itke” tai jotain vastaavaa? Mun exä ei suostunu terapiaan, koska se pelkäs et ne lääkitsee sen vaan täyteen pillereitä.
• Jos mikään ei toimi, ota itse yhteyttä ammattilaiseen. Ne osaa ehkä neuvoa, miten toimia. Mulla oli sellanen tilanne faijan kanssa, että soitin ihan suoraan sen lääkärille. Tuntu pahalta, mutta oli pakko.
• Älä syytä itseäsi. Et voi pelastaa ketään, joka ei halua tulla pelastetuksi. Se on karu totuus.

Olin ite ihan hukassa pari vuotta sitten (siis 2022 taisi olla). Olin just eronnu ja duunissa oli ihan hirvee stressi. En jaksanu mitään, en ees nousta sängystä. Onneks mun paras ystävä, Sanna, huomas ettei kaikki oo ok. Se pakotti mut puhumaan ja vei mut lopulta lääkäriin. En tykänny siitä lääkäristä, se oli jotenkin tosi ylimielinen, mut se sentään sai mut aloittamaan terapian.

Terapia oli aluks ihan kamalaa. Itkin vaan koko ajan ja tuntui et kaikki on ihan hirveetä. Mut pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Opin ymmärtämään itteeni paremmin ja käsittelemään mun tunteita. Edelleen välillä on huonoja päiviä, mut nyt mä tiedän miten selviän niistä.