Mikä on Suomen yleisin valmisruoka?

Voiko valmisruokia syödä joka päivä?

Valmisruokaa päivittäin? Kyllä. Oikeilla valinnoilla.

• Ravintoaineet: Proteiinia, kuitua, vitamiineja. Tarkista pakkausmerkinnät.
• Suola: Vähäsuolaisia vaihtoehtoja. Suolan määrä vaihtelee.
• Rasva: Pehmeät rasvat. Vältä kovaa rasvaa.
• Lisäaineet: Minimoi. Lue pakkaus.
• Vaihtelu: Erilaisia ​​valmisruokia. Laaja valikoima.

Fogelholm. 2023. Helsingin yliopisto. Asiantuntijan lausunto. Ei pelkkää eineksiä. Lisää kasviksia, hedelmiä.

Onko valmisruoat terveellisiä?

Valmisruoat? Ei.

• Suolaa. Liikaa.
• Rasvaa. Tyydyttynyttä.
• Kuitua? Ei juuri.

Epäterveellisiä. Piste. Kinnunen sanoi. Helsingin yliopisto. 2023.

Täysipainoinen ateria? Ei. Lisukkeita. Vaivaa.

Valmisruoat pelastavat vain laiskuuden. Ei terveyttä.

Itse tehty on aina parempi. Puhdas totuus. Vaikka kuulostaisi tylsältä.

Mitä on valmisruoka?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä. Mitä valmisruoka oikein on?

Valmisruoka on monimutkainen asia. Ei se ole pelkkää mikroaaltouunissa lämmitettävää mössöä. Se on… no, sitä on vaikea sanoa. Mietin äitiäni ja hänen pastakastiketta. Se oli aina itse tehty, tomaatteja ja yrttejä täynnä. Oliko se valmisruokaa? Ei kai.

• Kypsennettyä ja myytyä ruokaa? Joo, se on osa totuutta. Mutta…
• Pakastepizzat, ne ovat valmisruokaa, eikö? Nopeita ja käteviä, mutta…
• Säilykekeitto? Se on helppoa, mutta terveellistäkö? Ei tiedä.

Olen hämmentynyt. Se on niin paljon enemmän kuin vain “kypsennettynä myytyä ruokaa”. Se on helpotusta kiireiseen elämään, mutta myös kompromissi mausta ja ravintoarvosta. Tuntuu siltä, että se on usein pakkovalinta, ei tietoinen valinta.

Viime viikolla söin valmispastaa. Oliko se hyvä? Ei ollut. Mutta oliko se pahaa? No ei, mutta ei se ollut kotitekoisen pastan tasolla.

Muistan lapsuudesta, miten äiti teki aina itse ruoat. Nyt minäkin yritän, mutta työ ja kaikki vievät aikaa. Valmisruoka on usein se ratkaisu. Onko se hyvä vai huono? En tiedä. Ehkä se on molempia.

Kysymystä valmisruoan määritelmästä hankaloittaa:

• Suuri vaihtelu tuotteissa.
• Valmistettavuuden helppous ja nopeus.
• Tuotteiden maku ja ravintoarvo.

Tämä on liian vaikeaa tähän aikaan yöstä. Menemään nukkumaan.

Mitä ovat einekset?

Einekset? Mikäs se nyt olikaan…

• Teollisesti valmistettua valmisruokaa.
• Kaupoissa myynnissä… ja joissain ravintoloissa. Oisko se se mikron kautta lämmitettävä annos?
• Kotona syödään ja joukkoruokailussa. Siis missä?
  • Lounasravintolat, joo!
  • Koulut – muistan ne koulun einespäivät…
  • Sairaalat, terveyskeskukset, päiväkodit. Jotenkin loogista.

Mutta onko eines sama asia kuin puolivalmiste? 🤔 Tai valmisateria? Ehkä… Pitää googlata.

Mikä on prosessoitua ruokaa?

Onpa hämmentävää tämä yö. Kello on jo paljon. Mietin taas tätä ruokaa…

Prosessoitu ruoka on minulle jotenkin… monimutkainen asia. En tiedä, onko se oikeasti niin paha kuin jotkut sanovat.

• Leivän paistaminen on prosessointia. Se on aina ollut osa elämääni, aivan kuin äidin tekemä ruisleipä lapsuudessani. Mutta se on erilaista kuin se pakasteleipä, joka on nykyään helppo ratkaisu kiireiseen arkeen.
• Mehu on myös prosessoitua. Muistan, miten mummi teki omenamehua lapsena puristamalla omenoita. Nyt sen saa valmiina pullosta. Onko se jotenkin vähemmän aitoa?
• Kahvi… kahvin pavut, jauhaminen, keittäminen, se on kaikki prosessointia. Ja sitä mä tarvitsen tänä yönä. Kahvi auttaa ajattelemaan. Tai ainakin uskottelemaan itselle, että ajattelee.

Minusta prosessointi ei ole aina huono asia. Puhdistus ja säilöntä ovat tärkeitä. Mutta mä olen huolissani kaikista lisäaineista ja siitä, miten paljon kaikkea käsitellään ennen kuin se päätyy lautaselle. Mitä se tekee keholle? En tiedä. Se on pelottavaa.

Mietin, että ehkä tulisi pyrkiä tasapainoon. Joskus haluan sitä nopeasti valmistettavaa, helppoa. Mutta toisinaan kaipaan sitä raakaa, aitoa, itse tehtyä. Niin kuin mummin omenamehu. Se oli parasta.