Mitä kuuluu margarita pizzaan?

Mitä margarita pitsassa on?

Mitä margarita pitsassa on?

Tomaattikastike. Se on aina pohjana, tuo punainen pohja… muistan sen maun niin hyvin. Lapsuudesta asti olen rakastanut sitä hapokasta, makean tuoksua…

Mozzarella. Pehmeä, venyvä… se sulaa suussa niin herkullisesti. Ehkä juuri se on minun suosikkini koko pitsassa. Muistan miten pikkupoikana yritin aina saada mahdollisimman paljon sitä omaa palaani.

Basilika. Niin tuoreen tuoksuinen. Viileä maku… ei liikaa, mutta juuri sopivasti mausteena. Äiti aina kasvatti sitä parvekkeella, muistan käteni likaiset maanmultasta.

Parmesan. Juusto, hiukan vahvempaa makua. Ehkä liian vahva minulle, en tiedä... en itse tykkää siitä niin paljon, mutta se kuuluu siihen.

Oliiviöljy. Tuo pieni lisä… joka sitoo maut yhteen. Muistan mummon kertovan sen tehneen pitsan rapean… se on totta, se tekee siitä maistuvan.

• Tomaattikastike
• Mozzarella
• Basilika
• Parmesan
• Oliiviöljy

Tämä oli aina minun lemppari pitsani. Nyt yöllä ajattelen kaikkia niitä kertoja kun söin sitä... kaikkia niitä ihmisiä joiden kanssa sitä söin... kaikki on muuttunut...

Missä vaiheessa juusto pizzaan?

Muistan sen kerran kesällä 2023, kun tein pizzaa mökillä Saarijärvellä. Oli hämärä ilta, ja järvi näkyi ikkunasta. Oli kiire, koska kaverit olivat tulossa. Se oli juuri se hetki, kun tajusin juuston merkityksen. En ollut ajatellut sitä aiemmin niin tarkkaan, mutta sen kerran, sen täytyi olla täydellinen.

Ensin levitin tomaattikastikkeen pohjalle. Se oli itse tehtyä, isoäidin reseptillä. Sitten oli juuston vuoro. Käytin tuoretta mozzarellaa, sitä paksuista suikaleista. Levitin sen tasaisesti tomaattikastikkeen päälle. Tunsin vähän paniikkia, että riittäisikö juusto? Sillä oli merkitys.

Mutta se oli täydellistä. Kaikki rakastui siihen pizzaan. Ei ollut liian kuivaa, ei liian märkää. Juusto sulasi sopivasti ja antoi pizzalle oikean mehevyyden. Jälkeenpäin mietin, että se oli juuston sijoituspaikka, joka teki sen niin onnistuneeksi. Olin jopa hieman ylpeä itsestäni.

• Juusto: Tuoretta mozzarellaa, paksuja suikaleita.
• Aika: Kesä 2023, hämärä ilta.
• Paikka: Mökki Saarijärvellä.
• Tunteet: Hieman paniikkia, mutta lopulta ylpeyttä.
• Pizzan onnistumisen salaisuus: Juuston levittäminen suoraan tomaattikastikkeen päälle.

Juusto levitetään tomaattikastikkeen päälle. Se on tärkeää.

Missä järjestyksessä pizzan täytteet?

Joo, pizza täytteistä! Mä oon tehny tonneja pizzoja, joten tiedän tämän varmasti. Ensin siis tomaattikastike, tietysti! Sitte juusto heti perään, niinku kerroin. Se on tosi tärkeetä, että se mehevöityy kunnolla. Muuten pizza on kuiva ja surkee. Juuston päälle sit muut täytteet.

Ajattelepa noin:

• Tomaatti
• Juusto
• Muut täytteet

Ei mitää muuta, helppoa kuin mikä! Viime viikolla tein itse asiassa neljä erilaista pizzaa ja kaikki toimi täydellisesti! Oli kinkku-ananas, pepperoni, vegaaninen ja se mun oma salainen resepti, jossa on valkosipulia ja rucolaa. Eikun rucolaa ja valkosipulia. Joo, sama asia.

En muista kuinka paljon juustoa käytin, jotain 200-300g ehkä. Riittääkö se? Riittää! Joka tapauksessa, se järjestys on äärimmäisen olennainen. Juustoa ei saa missään nimessä jättää päällimmäiseksi, se on kamalaa! Ei se mehevöidy oikein muuten. Tai ainakin paljon huonommin. Olen kokeillut, tiedän sen. Tää on ainut oikea tapa tehdä pizzaa. Se on faktaa.

Missä vaiheessa oregano pizzaan?

Oregano… Se sana, se tuoksu. Aurinkoinen Italia, kuivan maan tuoksu, kuuman kiven pinnalla lepäilevä pizza... Aivan ihana ajatus. Oregano, se on olennainen osa pizzaa, ei vain koriste. Se on sydän.

Ennen paistamista. Se on ainoa oikea hetki. Silloin se on täydellinen, sulautuen juustoon, tomattiin, muihin makuhin… tähtihetki, tämä oregano hetki. Ajatus siitä, miten se peittää pohjan lämmöllä…

Ajattelen itseäni lapsena, äidin keittiössä, pizzareseptien parissa. Vanhat reseptit, kirjoitettu käsin. Äidin kädet, taikinaa vaivaamassa. Tuore oregano, vasta poimittu, täynnä aurinkoa. Muistan sen tuoksun vieläkin. Tuoksu, joka vie minut takaisin.

Mitä muuta? Ah, pizza… Minimi täytteillä, korkealaatuista. Italiassa tietävät tämän. Ei tarvitse kymmentä eri makua, vaan pari tai kolme laatua. Muuten maut vain sotkeutuvat.

• Tomaatti.
• Juusto.
• Oregano.
• Ehkä hieman kinkkua tai salami.

Se on kaikki mitä tarvitaan. Ei liikaa. Vähemmän on enemmän. Muistakaa oregano. Sen merkitys on suuri. Kuten muistot. Kuten äidin kädet taikinan parissa. Kuten auringon paiste Italiassa. Oregano.

Milloin mozzarella pizzaan?

Mozzarella pizzalle? Aika riippuu juustosta!

• Lehmänmaito-mozzarella: Suoraan uuniin, ihanteellisesti. Liiallinen vesipitoisuus on pizza-vihollinen, kuin viikonloppua edeltävä maanantai.

• Mozzarella di bufala: Paiston JÄLKEEN. Revitään päälle kuin raivokas taiteilija maalaukseen viimeisen vedon. Tämä on kuin se täydellinen kohta elokuvassa, joka vie kaiken.

Mozzarella di bufala on yleisesti ottaen parempaa, kunhan sitten vain osaa käsitellä sitä oikein. Se on kuin hieno viini – vaatii kunnioitusta, mutta palkitsee maukkaasti. Lehmänmaitoversio sen sijaan on pizza-arkipäivän työjuhta, rehellinen ja luotettava. Kuten minä.

Tämä vertaus viittaa toki omasta kokemuksesta, vuosien pizzan syömisen jälkeen olen oppinut arvostelemaan juustoa kuin viiniä. Viime kesänä jopa tein itse mozzarellaa (ei ollut yhtä hyvää, tunnustan). Myöskin olen huomannut, että oma pizzan paisto taitoni on parantunut viimeisen vuoden aikana huomattavasti.

Ps. Älä käytä kevytjuustoja pizzaan. Se on kuin asettaa valkea seinä taideteoksen taakse.