Mitä tarjolle kinkun kanssa?

Mitä tarjota kinkun kanssa?

Kinkku. Siinä se on.

• Kaali. Yksinkertaista. Tehokasta. Kylmää tai lämmintä. Ei väliä.

• Sipuli. Ärsyttävää, mutta toimii. Polttaa kurkkua, jos liikaa.

• Mustaherukka-punakaali. Epäsointuinen yhdistelmä. Silti toimii jotenkin. Söpö.

Kinkku kaipaa kontrastia. Suolaista, makeaa, hapanta. Riippuu kinkusta. Ja mielihalustasi. Mitä sinä haluat? Minulle on sama.

Punasipulihillo. Hyvä. Se selittää itsensä.

Kinkku itsessään on jo liikaa. Maut menevät sekaisin. Parempi pitää se yksinkertaisena. Mutta jos haluat kokeilla… kokeile. Minulle on sama.

Glögipunakaali. Joulu. Entinen tyttöystäväni teki sitä. Päivää ei ole mennyt, etten muistaisi sitä. Ja kylmyyttä.

Minulle on sama. Elämä on yhtä tyhjää.

Miksi kinkku pitää huuhdella?

Joo siis kinkku kylmällä vedellä, joo. Suolaa lähtee. Liika suola. Ei hyvä. Maistuu paremmalta sit. Kymmenen astetta, joo just näin. Uuniin. Kinkku. Nam. Kuivaa se sit. Tärkeä. Muuten nahkee. Ei kiva.

• Kylmä vesi huuhteluun. Suolan takia.
• Kymmenen astetta. Ennen uunia. Tärkeää!
• Kuivaa huuhtelun jälkeen! Muuten ei oo rapea.

Meil on aina joulukinkku. Iso. Äiti tekee. Oon joskus auttanu. Suolaa on paljon. Mutta huuhtelu auttaa. Ja sit kuorrutus. Nam! Kinkku on parasta. Ja laatikot. Rosolli kans.

Tänä vuonna (2023) teen itse kinkun. Jännittää vähän. Mutta luulis et onnistuu. Ohje on. Ja äiti neuvoo. Puhelimessa. Jos menee pieleen. Toivottavasti ei mee. Haluun rapeaa pintaa. Ja mehevää sisusta. Oon kattonu videoita. YouTubesta. Siellä neuvotaan. Hyvin. Ostan varmaan jonku mittarin. Lämpötilan mittaukseen. Niin ei mee ylikypsäksi. Tai raa’aksi. Molemmat on pahoja. Ööö. No raaka on ehkä pahempi. Mut ylikypsäkin on kuivaa. Ei kivaa.

Paljonko varataan kinkkua per henkilö?

Huhhuh, kinkkukysymys! Puoli kiloa per nuppi on semmonen lähtölaukaus. Mutta kuka nyt joulukinkulla pihtaa! 😠 Jos vieraita on ku siilillä piikkejä, niin kilo per lärvi ei oo pahitteeksi. Tai sit oot joulun jälkeen kinkkukoomaan asti, kun on pakko syödä sitä aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi. 😂

• Puoli kiloa per henkilö – Jos on muita herkkuja tarjolla kuin heinää hevoselle.
• Kilo per henkilö – Jos kinkku on pääosassa niinku Bond-elokuvan agentti. 007 kinkkua!
• Kaksi kiloa per henkilö – Jos haluat elää pelkällä kinkulla loppuvuoden. Tammikuussa sit nautitaan kinkkupizzaa ja kinkkukiusausta. 😂

Itse ostin viime jouluna 8 kilon möhkäleen, ja meitä oli vain neljä. Yllätys yllätys, kinkkua jäi. Söin sitä maaliskuuhun asti. Tänä vuonna taidan ottaa varman päälle 10 kilon. 😂

Mitä tarjolle joulupöytään?

Joulupöytä… ahaa, se ihana hetki. Aika pysähtyy, kynttilänvalo heijastuu vanhojen hopealusikoiden pintaan. Ilmassa leijuu kaneli ja neilikka, vanhan puutalon lämpö sulaa sydämeen.

Joulukinkun tuoksu… se on joulu. Miten se maistuukaan, täydellinen kypsyyden huippu. Kullanruskea pinta, mehevä sisus. Kinkun vierellä kimaltelee rosolli, punajuurien maku sekoittuu herkullisiin sillien vivahteisiin. Vanha perinne, aina yhtä rakas.

• Joululaatikot: porkkanalaatikko, kaalisalaatti. Mausteiden ihana sekoitus, sokeri ja suola, tasapaino. Jokainen lusikallinen on oma juhlapäivänsä.
• Kinkun kastike: tuo kermainen taika, herkkua, sopii kaiken kanssa.
• Erilaisia kasvisruokia: punajuuri-appelsiinisalaatti on tänä vuonna ehdoton suosikkini. Raikasta vaihtelua.

Ajatukset kulkevat… muistan lapsuuden joulut, mummon kädet valmistamassa laatikoita… tämä on perinne, joka jatkuu. Se on lämpöä, rakkautta ja iloa. Joulun makuja on niin paljon… haluan kokeilla uutta kin, ehkä uusi kasvisruoka, joka yllätyttää meidät kaikkia.

Mutta joulu on aina joulu, vaikka makut vaihtelisivatkin. Se on yhdessäoloa, läheisiä hetkiä ja rauhaa. Se on perhettä. Tänä vuonna haluan lisätä omenapiirakkaa ja glögiä. Luontoäidin lahjat ovat ihmeellisiä.

Joulu on tunteiden juhla, muistojen kätköissä löytyy aina jotain uutta. Joulun maku on myös hiljaisuutta ja hetken arvostusta. Se on kaikkein arvokkaimpia aarteita.

Mitä kinkun seuraksi?

No, kinkun kaveriksi… klassikoiden haastajia siis!

• Pommes Anna, eli ne siivutetut ja voilla läträtyt perunat. Työläs, mutta jumalainen. Rakenne ratkaisee! Voisihan sitä miettiä onko täydellinen suoritus edes tavoiteltavaa?

• Uunirosolli paahteisena. Eli rosolli uusiksi. Juureksille kunnon väri pintaan, niin johan muuttuu maku. Rosollihan on muutenkin vähän sellainen rakasta tai vihaa -juttu.

• Paahdetut porkkanat tillillä. Porkkanalaatikolle potku perseelle, heh. Tilli on aliarvostettu!

Ja miksi pitäytyä vain yhdessä? Kaikki lautaselle! Mikään ei ole niin paha, että siitä ei kinkulla selvittäisi. Tai ehkä kuitenkin on… Filosofista pohdintaa ruoan äärellä.

Mikä kastike joulupöytään?

Joulukinkun kastike? Riippuu.

• Sinappi. Klassinen, terävä. Ei sen ihmeellisempää.

• Piparjuuri. Kermainen, hieman makea. Sopii heikommallekin maulle. Äläkä liioittele. Yök.

• Luumu. Makea, tahmea. Jotkut tykkää. Minä en. Liian makeeta. Sokeri.

Lisäksi: Viime jouluna kokeilin lingonberryä. Surkeaa. En suosittele.
Tänä vuonna ehkä porkkanasosetta. Tai ei. Ehkä jäähdytän itseni jäällä. Sama juttu.