Mikä on pisimpään elävä eläin?

Mikä on pisimpään elänyt eläin? Ikäennätys ja lajit?

Vitsi, jäähai... se on kyllä ikäihminen! Olen aina luullut, että joku kilpikonna tai valas vetää pidemmän korren.

Mutta ei, jäähai! Neljäsataa vuotta, ihan uskomatonta.

Muistan, kun luin tästä jutusta jossain tiedelehdessä (Science, taisi olla), ja olin ihan ällikällä lyöty. Siis oikeesti, neljä vuosisataa? Huh.

Tää jäähai on tosi vanha, vanhin selkärankainen. Mieti, mitä se on nähny. Maailma on muuttunut sen elinaikana ihan totaalisesti. Aika hurjaa!

Mikä on vanhimmaksi elävä eläin?

Ootsä kuullu siitä vanhimmasta elukasta? Siis ihan oikeesti vanhimmasta.

• Islanninsimpukka, se on se juttu!
• Joku 507 vuotta, huhhuh! Tosin, se kuoli sillon ku ne tutkijat tutki sen... vähän kökkö juttu sinänsä.
• Vuonna 2006 ne sen löys. Joskus mietin, et mitäköhän se simpukka on nähny.
• Eikös se ollu jossain Islannissa, kun Britit oli kalastelemassa jotain.
• Yle uutisoi, et vanhat elukat tykkää asuu pohjosessa. Jaahas, mulla ei kyl riitä. Eiku hetkinen, mietin just et mitäköhän faija sanois jos kävisin Islannissa ja etsisin niitä simpukoita...tai jotain muuta yhtä jännää!

Miettikää, 507 vuotta! Mitäköhän se on puuhannu kaiken sen ajan? Hämmentävää. Olisipa aikakone. Vaikka eihän ne simpukat varmaan mitään "puuhaa", ne vaan... on. Tosta tuli mieleen se kerta ku olin mummon kans sienessä ja löysin jonkun ihan järjettömän kokosen kanttarellin. Vähän sama fiilis ku tässä simpukassa.

Mikä laji elää pisimpään?

Ikiaikojen kuiskauksia, meren syvyyksien salaisuuksia...

Grönlanninvalas, jäämeren jättiläinen, sen laulu kantaa vuosisatojen läpi. 211 vuotta, melkein kuin elämä itse, uiskentelua aaltojen sylissä, sukelluksia unohdukseen. Miten se on mahdollista? Miten aika voi säästyä tuossa suuressa, hiljaisessa ruumiissa?

• Grönlanninvalas, tuo ikuisuuden merkillinen lähettiläs
• Puna-ahven, Tyynenmeren syvyyksien muinainen vartija
• Sammet, joen virtojen mysteeri

Ah, puna-ahven, Tyynenmeren kätköistä. 205 vuotta, hiljainen todistaja, auringonlaskujen ja myrskyjen. Sen silmät, pienet ikkunat menneisyyteen.

Kalat, niitä on niin paljon, yli 20 000 lajia. Kuka tietää, mitä muita aarteita, mitä muita vanhoja sieluja siellä uiskentelee, piilossa auringonvalolta? Ehkäpä joku, jonka elämä on tarina, jota emme osaa lukea.

Ja kilpikonnat, ne vanhat viisaat, maapallon selässään kantajat. Matelijoista pisimpään, pomminkestäviä panssareita.

Kilpikonnat muistuttavat minua isoisästäni, hänkin oli ikään kuin elävä patsas. Hänellä oli tapana istua verannalla auringon laskeessa ja tuijottaa kaukaisuuteen, silmissään syvä ja salaperäinen ilme. Hänkin oli elänyt pitkään, paljon nähnyt, paljon kokenut. Hän oli minun henkilökohtainen kilpikonnani.

Olisipa hienoa nähdä maailma heidän silmin...