Mikä on Suomen viljellyin vilja?

Suomen viljellyin vilja? Ohra johtaa viljelypinta-alalla

Suomen viljellyin vilja valitaan sen kyvyn mukaan sopeutua erilaisiin ilmastoihin ja lyhyisiin kesiin. Ohran viljely tarjoaa viljelijöille vakaan sadon ja taloudellista hyötyä. Tutustu tarkempiin viljelyeroihin ja muiden viljojen rooliin Suomen maataloudessa jatkaaksesi oppimista.

Mikä on Suomen viljellyin vilja ja miksi se pitää kärkipaikkaa?

Suomen viljellyin vilja on ohra, joka on säilyttänyt asemansa tilastojen kärjessä jo vuosikymmeniä. Sen suosio perustuu monipuolisuuteen, sillä ohra soveltuu erinomaisesti pohjoisiin kasvuolosuhteisiin ja on välttämätön raaka-aine sekä kotieläintaloudelle että panimoteollisuudelle.

Viljelypinta-alojen jakautuminen voi vaihdella hieman vuosittain sääolosuhteiden ja markkinahintojen mukaan, mutta ohran asema on vankka. Viimeisimpien lukujen valossa ohra peittää lähes puolet Suomen koko vilja-alasta. Kysymys ohran ja kauran välisestä suhteesta nousee usein esiin, sillä kaura on noussut vahvaksi haastajaksi erityisesti vientituotteena. Mutta siinä missä kaura on monen suosikki elintarvikkeena, ohra hallitsee edelleen peltoja rehukäytön ansiosta.

Muistan, kun aloitin maatalousaiheisten tilastojen seuraamisen vuosia sitten - oletin automaattisesti, että kaura olisi ykkönen sen valtavan mediahuomion vuoksi. Totuus pelloilla on kuitenkin toinen. Ohran lyhyt kasvuaika on se ratkaiseva tekijä, joka tekee siitä viljelijän luottokasvin Lapin rajoille asti.

Ohra hallitsee suomalaisia peltoja

Ohran viljelypinta-ala on Suomessa tyypillisesti noin 370 000 – 400 000 hehtaaria. Tämä tarkoittaa, että noin 40 % kaikesta Suomen vilja-alasta on ohran peitossa. Ohran vahvuus on sen sopeutumiskyky: se ehtii tuleentua lyhyessäkin kesässä, ja siksi sitä viljellään laajasti myös Pohjois-Suomessa, missä muiden viljojen menestyminen on epävarmempaa.^[1]

Ohran suuri pinta-ala selittyy pitkälti sen roolilla rehuna. Suurin osa kotimaisesta ohrasta päätyy suoraan maatilojen omille eläimille tai rehuteollisuuteen. Ilman ohraa suomalainen maidon- ja lihantuotanto olisi vaikeuksissa, sillä se on energiapitoisuudeltaan ja viljelyvarmuudeltaan lyömätön. Mutta ei se pelkkää rehua ole - mallasohra on oma arvostettu taiteenlajinsa, joka vaatii viljelijältä tarkkaa osaamista valkuaisaineiden hallinnassa.

Kaura ja vehnä - kovat haastajat

Vaikka ohra on ykkönen, kaura seuraa tiukasti perässä. Kauran viljelypinta-ala on viime vuosina vakiintunut noin 330 000 hehtaariin. Suomi on yksi maailman suurimmista kauran viejistä, ja kauran suosio gluteenittomissa tuotteissa sekä kasvismaidoissa on lisännyt sen kysyntää valtavasti.^[2] Itse asiassa kauran merkitys kansantaloudelle on usein ohraa suurempi sen korkean jalostusasteen vuoksi.

Vehnä taas on kolmanneksi suosituin, kattaen noin 230.000 hehtaaria. ^[3] Syysvehnän viljely on yleistynyt leutojen talvien myötä, mikä on kiinnostava muutos perinteisessä kevätviljapainotteisessa viljelyssämme. ^[4] Ruis, suomalaisten perinteinen leipävilja, on pinta-alaltaan pienin, yleensä vain noin 20.000 hehtaaria, mikä yllättää monet kuluttajat.

Tässä on se mielenkiintoinen juttu, jota monet eivät tule ajatelleeksi: vaikka syömme ruisleipää lähes joka päivä, peltoala on murto-osa ohrasta. Se tuntuu jopa epäreilulta ruista kohtaan! Mutta se kertoo juuri siitä, miten vahvasti viljelyvalinnat linkittyvät eläinten ruokintaan eikä vain meidän ruokapöytäämme.

Suomen pääviljojen viljelyalat vertailussa

Viljelykasvien suosio mitataan hehtaareina. Alla on tyypillinen jakauma suomalaisten viljojen välillä perustuen viimeisimpiin keskiarvoihin.

Ohra (Viljellyin)

1. Noin 390.000 hehtaaria
2. Rehu ja panimoteollisuus (mallas)
3. Lyhyt kasvuaika ja viljelyvarmuus koko maassa

Kaura

1. Noin 330.000 hehtaaria
2. Elintarvikkeet, vienti ja hevosrehu
3. Korkea laatu ja kysyntä maailmanmarkkinoilla

Vehnä

1. Noin 200.000 hehtaaria
2. Leivonta ja pastatuotteet
3. Korkea satoennuste eteläisessä Suomessa

Mikon valinta: Ohra vai kaura Pohjanmaalla?

Mikko, viljelijä Seinäjoelta, joutui pähkäilemään kylvösuunnitelmaa keväällä 2024 markkinoiden heilahdellessa. Hän oli perinteisesti luottanut ohraan, mutta naapurin puheet kauran hyvästä vientihinnasta saivat hänet epäröimään.

Hän päätti laittaa puolet alasta kauralle. Kesäkuun yllättävä kuivuus kuitenkin koetteli kauran kasvua enemmän kuin sitkeämmän ohran, ja Mikko pelkäsi jo menettävänsä koko sadon laadun heikkenemisen takia.

Lopulta sateet pelastivat tilanteen loppukesästä. Mikko huomasi, että ohran aikainen puinti mahdollisti syysviljan kylvön samalle lohkolle, mitä myöhäisempi kaura ei olisi sallinut.

Sato valmistui ajallaan, ja ohra tuotti tasaisen 4.500 kg hehtaarisadon. Mikko oppi, että vaikka kaura on hyvä lisä, ohra on hänen tilansa 'puskurikasvi', joka takaa tasaisuuden vaihtelevissa sääoloissa.