Miten rehevöityminen näkyy?
Miten rehevöityminen näkyy? Tunnista merkit vedessä
Vesistön tilan arviointi alkaa siitä, miten rehevöityminen näkyy arjen ympäristössä järvillä ja merenrannoilla. Muutosten varhainen havaitseminen auttaa ymmärtämään vesiluonnon kuormitusta ja ehkäisemään virkistyskäytön haittoja. Kun tunnistat ilmiön keskeiset oireet ajoissa, osaat arvioida uimaveden laatua sekä vesistön ekologista tilaa tarkemmin. Tutustu alla olevaan listaan keskeisistä havainnoista.
Miten rehevöityminen näkyy vesistössä käytännössä?
Yksittäinen merkki vedessä voi johtua monesta eri asiasta, joten kokonaiskuva ratkaisee aina. Rehevöityminen näkyy selvimmin levien runsastumisena, minkä vuoksi vesi samenee, näkösyvyys pienenee ja rantakivet sekä kalaverkot limoittuvat. Keskikesällä veden pinnalle nousee usein vihertäviä tai kellertäviä sinilevälauttoja.
Suomen järvistä 79 prosenttia on hyvässä tai erinomaisessa tilassa, mutta rannikkovesistä vain 6 prosenttia yltää samaan. Liiallinen fosfori ja typpi kiihdyttävät kasviplanktonin kasvua, mikä muuttaa kirkkaan veden hernekeittomaiseksi nopeasti. Olen itse huomannut mökkirannassa, kuinka muutos hiipii salakavalasti. Ensin laituri tuntuu hieman liukkaalta jalkapohjien alla, ja yhtäkkiä varpaat katoavat näkyvistä jo polven syvyydessä. Nämä merkit heikentävät virkistyskäyttöä merkittävästi ja kertovat ravinteiden epätasapainosta.
Miltä rehevöitynyt vesi näyttää eri vuodenaikoina?
Vesistön tilan arviointi pelkän yhden hellepäivän perusteella johtaa helposti harhaan, sillä kausivaihtelu hämää. Keväällä sulamisvedet samentavat vettä luonnostaan, mutta rehevöitymisessä sameus ja rihmalevät jäävät vaivaamaan läpi koko kesän. Talvella ilmiö piiloutuu jään alle pohjan happikatona ja pistävänä hajuna.
Rihmalevien määrä on paikoin jopa kolminkertaistunut viimeisten 30 vuoden aikana liiallisen ravinnekuormituksen takia. Todellisuudessa moni sekoittaa alkukesän männyn siitepölyn vaaralliseen leväkukintaan - ja myönnän tehneeni saman virheen itsekin ensimmäisinä mökkikesinäni, kun hätäilin turhaan keltaisesta kalvosta laiturin vieressä. Siitepöly kelluu veden pinnalla yhtenäisenä mattona, kun taas rehevöitymisestä kertova levä värjää koko vesimassan vihertäväksi. Syksyllä kuoleva levämassa vajoaa pohjaan ja kuluttaa happea. Seuraavana keväänä jään sulaessa rantaan saattaa ajautua kuolleita kaloja.
Tarkistuslista rannan havainnointiin
Voit arvioida oman lähivesistösi tilaa seuraamalla näitä konkreettisia merkkejä eri vuodenaikoina: Kevät: Vesi jää sameaksi vielä sen jälkeen, kun tulvavedet ovat laskeutuneet ja kiintoaines painunut pohjaan. Alkukesä: Rantakiviin ja laiturin tolppiin tarttuu nopeasti paksu, vihreä tai ruskea limakerros. Keskikesä: Veden pinnalle muodostuu sinilevälauttoja (syanobakteereja), ja näkösyvyys putoaa alle metriin. Syksy ja talvi: Rantaan ajautuu runsaasti mätänevää rihmalevää, ja avannosta nousee mädän kananmunan haju rikkivedyn vuoksi.
Miten rehevöityminen vaikuttaa rantoihin, kasvillisuuteen ja kaloihin?
Rehevöityminen ei jää vain veden pinnalle, vaan se muuttaa koko rannan rakennetta ja eliöyhteisöä. Matalat lahdet kasvavat umpeen tiheäksi ruovikoksi, pohjan rakkohauru katoaa ja kalasto muuttuu särkivaltaiseksi. Samalla arvokkaat petokalat, kuten hauki ja kuha, vähenevät sameassa vedessä.
Ihmistoiminta aiheuttaa noin 75 prosenttia vesistöjen fosforikuormasta ja lähes 66 prosenttia typpikuormasta, mikä ruokkii rantavyöhykkeen liikakasvua suoraan. Järviruoko hyötyy ravinteista valtavasti ja valtaa elintilan matalan veden uposkasveilta. Särkikalat puolestaan pöllyttävät pohjaa ravintoa etsiessään, mikä vapauttaa sinne sitoutuneita vanhoja ravinteita takaisin kiertoon. Muutos on karu. Aluksi ruovikon leviäminen näyttää vain pieneltä kosmeettiselta haitalta venereitin reunassa, mutta muutamassa vuodessa koko uimaranta voi muuttua pehmeäksi liejukoksi, jossa kahlaaminen tuntuu epämiellyttävältä ja jalka uppoaa nilkkaa myöten pohjamutaan.
Kalaverkkojen limoittuminen ja happikato
Kalastajalle rehevöityminen näkyy ensimmäisenä pyydyksissä, jotka peittyvät harmaaseen tai vihreään limaan jo yhden yön aikana. Limoittunut verkko ei enää pyydä kunnolla ja sen puhdistaminen on työlästä. Pohjanläheisen veden happikato ajaa pohjakalat matalampiin vesikerroksiin tai pahimmillaan tukehduttaa ne. Mutta tässä piilee eräs yllättävä ilmiö, jota moni ei tule ajatelleeksi - kerron siitä tarkemmin vielä alempana.
Miksi rehevöityminen ruokkii itse itseään?
Moni luulee, että vesistö kirkastuu heti, kun pelloilta ja jätevesistä tulevat päästöt katkaistaan. Valitettavasti näin ei käy, sillä pitkälle edennyt rehevöityminen synnyttää sisäisen kuormituksen noidankehän. Pohjasedimenttiin varastoitunut fosfori liukenee takaisin veteen aina, kun pohjan happi loppuu.
Rehevöityneessä järvessä kuollut levämassa vajoaa pohjaan ja kuluttaa hajotessaan veden happivarastot loppuun. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka sitkeä tämä pohjan oma ravinnevarasto on. Olen seurannut läheltä erään eteläsuomalaisen pikkujärven kunnostusta, jossa ulkoiset valumat saatiin kuriin jo vuosia sitten, mutta järvi kukki silti joka heinäkuu. Vasta kun pohjaa tonkivia särkikaloja poistettiin hoitokalastuksella ja syvänteitä hapetettiin, vesi alkoi vihdoin kirkastua. Sisäinen kierre on siis se yllättävä tekijä, joka pitää vesistön sairaana vielä pitkään suojelutoimien aloittamisen jälkeen.
Hyvinvoivan ja rehevöityneen vesistön erot
Vesistön tilaa on helpointa arvioida vertaamalla sen näkyviä ominaisuuksia puhtaan ja karun vesistön piirteisiin.
Hyvinvoiva vesistö
• Vähän leviä, ei laajoja sinilevälauttoja keskikesällä
• Kovat hiekka- ja kalliorannat, kivet puhtaita ja pohja hapekas
• Tasapainoinen kalakanta, jossa runsaasti ahventa, haukea ja kuhaa
• Kirkas tai luonnollisen humuksen ruskea vesi, näkösyvyys usein yli 2 metriä
Rehevöitynyt vesistö
• Runsaasti rihmalevää ja toistuvia sinileväkukintoja lämpimällä säällä
• Limoittuneet kivet, tiheät ruovikot ja hapeton, haiseva liejupohja
• Särkikalavaltainen kanta (särki, lahna, salakka), petokalat vähentyneet
• Samea, vihertävä tai kellertävä vesi, näkösyvyys usein alle 1 metrin
Suurin ero näkyy veden kirkkaudessa ja pohjan kunnossa. Siinä missä hyvinvoiva vesistö kestää kesähelteet kirkkaana, rehevöitynyt vesi samentuu nopeasti ja alkaa kärsiä happikadosta.Mökkirannan kirkastaminen hoitokalastuksella Pirkanmaalla
Matti, 54-vuotias mökkiläinen Kangasalta, turhautui siihen, että hänen kotilahdensa vesi sameni joka heinäkuu ja rannat kasvoivat umpeen. Aluksi hän luuli ongelman johtuvan vain helteistä ja yritti niittää ruovikkoa keskikesällä.
Niitto ei kuitenkaan auttanut veden samentumiseen, ja katkottu ruoko jätti pohjaan teräviä sänkiä sekä mätäneviä kasvijätteitä. Matti oli jo valmis luovuttamaan uimapaikan suhteen.
Keskusteltuaan paikallisen kalastuskunnan kanssa hän tajusi, että lahti oli täynnä pohjaa pöllyttävää pientä särkeä ja lahnaa. Hän liittyi mukaan talkoisiin, joissa lahdelle laskettiin katiskoja ja rysää särkikalan poistamiseksi, ja siirsi ruovikon niiton loppukesään keräten kasvijätteen rannalle.
Kahden kesän sinnikkään työn jälkeen lahden näkösyvyys parani lähes metrillä, eikä sinilevälauttoja enää muodostunut yhtä herkästi.
Tärkeät käsitteet
Tarkkaile useampaa merkkiä kerrallaYksittäinen samea päivä ei vielä tarkoita rehevöitymistä, mutta yhdistelmä heikkoa näkösyvyyttä, limoittuvia kiviä ja sinilevälauttoja on selvä hälytysmerkki.
Erota vuodenaikojen luonnollinen vaihteluKevättulvien samentama vesi ja alkukesän siitepöly ovat luonnollisia ilmiöitä, kun taas läpi kesän jatkuva vihreys ja rihmalevien liikakasvu kertovat ravinnekuormituksesta.
Vaikutukset ulottuvat pinnan alleRehevöityminen muuttaa kalaston särkivaltaiseksi ja aiheuttaa pohjan happikatoa, mikä ylläpitää sisäistä ravinnekuormitusta pitkään.
Seuraavat liittyvät tiedot
Mistä erotan sinilevän ja siitepölyn toisistaan?
Siitepöly on kirkkaan keltaista ja jää kellumaan veden pinnalle ohuena kalvona tai raitoina, kun taas sinilevä värjää koko veden vihertäväksi. Voit tehdä tikku- tai lasitestin: jos vihreä massa hajoaa kepillä nostettaessa hippuina veteen eikä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on todennäköisesti sinilevä.
Voiko rehevöityneessä vedessä uida turvallisesti?
Pelkkä samea vesi tai limoittuneet kivet eivät estä uimista, mutta näkyvän sinilevän aikana veteen ei pidä mennä. Osa sinilevistä tuottaa hermo- ja maksamyrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa ihottumaa, vatsaoireita tai kuumetta etenkin lapsille ja lemmikeille.
Miksi kalaverkot limoittuvat rehevöityneessä järvessä?
Verkkojen limoittuminen johtuu vedessä runsaana vellovasta kasviplanktonista, rihmalevistä ja bakteerimassasta, jotka tarttuvat ohuisiin havaksiin. Ilmiö on selvä merkki siitä, että vedessä on liikaa ravinteita ja eloperäistä ainesta.
Palautuuko rehevöitynyt järvi ennalleen itsestään?
Lievästi rehevöitynyt vesistö voi toipua hitaasti, jos ulkoinen ravinnekuormitus saadaan kuriin. Pitkälle rehevöityneessä järvessä pohjan sisäinen kuormitus ja tiheä särkikalakanta pitävät kuitenkin kierrettä yllä vuosikymmeniä ilman aktiivisia kunnostustoimia.
- Missä maassa on eniten suomalaisia?
- Voiko vaatteet jättää pesukoneeseen yöksi?
- Onko YEL pakollinen, jos ei maksa palkkaa?
- Voiko hiuslakkaa laittaa naamaan?
- Mitä tarvitsee ajokokeeseen opetusluvalla?
- Mitä istuttaa raparperin viereen?
- Miten irrottaa rakennekynnet?
- Miten nopeasti puu lahoaa?
- Meneekö verokortti automaattisesti palkanlaskentaan?
- Miten tehdä kuvista PDF?
Kommentoi vastausta:
Kiitos palautteestasi! Kommenttisi auttaa meitä parantamaan vastauksia tulevaisuudessa.