Mikä hormoni lisää lihomista?

Mikä hormoni lisää lihomista? – Kortisoli, insuliini ja estrogeeni vaikuttavat painoon

Yksittäistä hormonia, joka yksinään selittäisi lihomisen, ei ole olemassa. Keskeisiä painoon vaikuttavia hormoneja ovat stressihormoni kortisoli, insuliini ja estrogeeni. Niiden epätasapaino – kuten liiallinen kortisoli, insuliiniresistenssi tai estrogeenin lasku vaihdevuosissa – voi edistää rasvan varastoitumista ja vaikeuttaa painonhallintaa.

Mikä hormoni todella lisää lihomista?

Yksittäistä hormonia, joka yksinään selittäisi lihomisen, ei ole olemassa. Painoon vaikuttavat useat elimistön viestinviejät: stressihormoni kortisoli, insuliini ja estrogeeni ovat keskeisiä. Niiden epätasapaino, kuten liiallinen kortisolin eritys tai insuliiniresistenssi, voi edistää rasvan varastoitumista ja vaikeuttaa painonhallintaa.

Hormonit toimivat kemiallisina sanansaattajina, jotka säätelevät aineenvaihduntaa, ruokahalua ja rasvan jakautumista. Kun tasapaino järkkyy, elimistö alkaa varastoida energiaa helpommin rasvaksi. Arviolta 20–30 % työikäisistä suomalaisista kärsii kroonisesta stressistä, joka nostaa kortisolitasoja ja vaikuttaa painoon.^[1] Kyse ei siis ole tahdonvoimasta – hormonaaliset muutokset voivat selittää merkittävän osan painonnoususta.

Stressihormoni kortisoli – lihottaako se?

Kortisoli on elimistön stressivasteessa erittyvä hormoni, joka lyhytaikaisesti on hyödyllinen, mutta pitkittyneenä altistuksena se edistää vatsarasvan kertymistä ja lisää ruokahalua erityisesti makealle. Tämä on selviytymismekanismi: keho varautuu näennäiseen uhkaan keräämällä energiaa sisäelinten ympärille.

Kun stressi jatkuu viikkoja tai kuukausia, kortisolitaso pysyy koholla, mikä saa aikaan jatkuvan näläntunteen ja himon runsasenergisiin ruokiin. Samalla se vähentää lihaskudosta, mikä laskee perusaineenvaihduntaa. Pitkäaikainen kohonnut kortisolitaso on yhteydessä suurempaan vyötärönympärykseen verrattuna normaalitasoihin.^[2] Uni on tässä ratkaisevassa asemassa: univaje nostaa kortisolia ja heikentää glukoositasapainoa.

Insuliini – rasvan varastoinnin avaintekijä

Insuliini säätelee verensokeria ja ohjaa rasvan varastoitumista. Jos solut muuttuvat insuliunille vastustuskykyisiksi (insuliiniresistenssi), haima tuottaa yhä enemmän insuliinia pitääkseen verensokerin kurissa. Tämä korkea insuliinitaso estää rasvanpolttoa ja edistää rasvan kertymistä – erityisesti vyötärön seudulle.

Insuliiniresistenssi on yleistä: arviolta 1,5 miljoonalla suomalaisella on metabolinen oireyhtymä tai sen esiaste, ^[3] ja valtaosalla heistä on häiriintynyt insuliiniherkkyys. Tila ei ole pysyvä – liikunta, riittävä uni ja vähähiilihydraattisempi ruokavalio voivat parantaa insuliiniherkkyyttä merkittävästi. Kun insuliinitasot laskevat, keho alkaa käyttää varastoitunutta rasvaa polttoaineena.

Estrogeeni ja painonnousu – miksi vaihdevuodet muuttavat kehoa?

Estrogeenin määrän väheneminen vaihdevuosien aikana muuttaa rasvakudoksen jakautumista: rasvaa alkaa kertyä enemmän vyötärölle ja sisäelinten ympärille, mikä lisää painoa ja terveysriskejä. Tämä selittää, miksi moni nainen kokee painonnousua juuri tässä elämänvaiheessa elämäntavoista huolimatta.

Noin 70 % naisista kokee painonnousua vaihdevuosien aikana, keskimäärin muutaman kilon. Samalla lihasmassa vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Estrogeenin lasku vaikuttaa myös insuliiniherkkyyteen ja lisää stressihormonien vaikutusta. Painonnousu ei siis johdu pelkästä laiskuudesta – hormonaalinen tausta on merkittävä. ^[4]

Vertailu: miten eri hormonit vaikuttavat painoon?

Alla on tiivistettynä kolmen keskeisimmän hormonin vaikutusmekanismit ja se, mitä niiden epätasapaino käytännössä tarkoittaa.

Hormonien vaikutukset painoon

Kortisoli, insuliini ja estrogeeni vaikuttavat painoon eri tavoin, mutta ne kytkeytyvät toisiinsa monin tavoin.

Kortisoli

• Lisää himoa makeaan ja runsasenergisiin ruokiin

• Pitkittynyt stressi, univaje, ylikunto

• Lisää vatsaontelon sisäistä rasvaa, heikentää lihasten kasvua

Insuliini

• Korkea insuliini aiheuttaa verensokerin heilahteluja ja nälänpiikkejä

• Toistuva hiilihydraattien saanti, vähäinen liikunta, ylipaino

• Estää rasvan hajoamista, edistää varastoitumista erityisesti vyötärölle

Estrogeeni

• Vaihtelee kierron mukaan; vaihdevuosissa voi lisätä ruokahalua

• Vaihdevuodet, tietyt sairaudet, voimakas painonvaihtelu

• Pitää rasvan jakautumisena reisiin ja lantioon, väheneminen siirtää rasvaa keskivartaloon

Marian tarina: painonnousu ja hormonitasapaino

Mari, 45-vuotias helsinkiläinen toimistotyöntekijä, huomasi vyötärönympäryksensä kasvaneen viidessä vuodessa 12 senttimetriä, vaikka hän liikkui edelleen 2–3 kertaa viikossa. Hän syytti itseään laiskuudesta ja alkoi vähentää ruokaa entisestään – paino ei kuitenkaan laskenut.

Väsymys ja aamuinen turvotus vaivasivat. Lääkäri otti verikokeet, jotka paljastivat insuliiniresistenssin ja kohonneen kortisolin. Mari oli yrittänyt kompensoida stressiä lisäämällä liikuntaa, mikä oli itse asiassa kuormittanut kehoa entisestään.

Avuksi tulivat unirytmin palauttaminen, voimaharjoittelu aerobisen liikunnan rinnalle ja ruokavalion maltillinen muutos: enemmän proteiinia ja kasviksia, vähemmän nopeita hiilihydraatteja. Kolmen kuukauden jälkeen verensokeritasot normalisoituivat ja vyötärönympärys pieneni 6 cm.

Mari kertoo: ”Luulin, että minussa oli vikaa, kun paino ei lähtenyt millään. Hormonit selittivät tilanteen – ja kun sain ne kuriin, paino alkoi reagoida.” Hän on nyt 8 kg kevyempi ja nukkuu paremmin kuin vuosiin.