Paljonko ikääntynyt tarvitsee D-vitamiinia?

Paljonko ikääntynyt tarvitsee d-vitamiinia? 20 µg suositus

Paljonko ikääntynyt tarvitsee d-vitamiinia on keskeinen kysymys luuston hyvinvoinnin turvaamiseksi. Ikääntyminen heikentää elimistön kykyä tuottaa tätä välttämätöntä ravintoainetta luonnollisesti auringonvalosta. Riittävän saannin varmistaminen auttaa tukemaan kalsiumin imeytymistä ja yleistä terveyttä. Säännöllinen saanti on välttämätöntä puutostilojen välttämiseksi, sillä pelkkä ravinto tai ulkoilu ei aina takaa riittävää tasoa.

D-vitamiinin saantisuositus ikääntyneille: Perusasiat

Kysymys D-vitamiinin tarpeesta herättää usein hämmennystä, ja oikea ratkaisu voi riippua hieman yksilöllisestä taustasta. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogramman D-vitamiinilisää päivittäin ympäri vuoden. Tämä d-vitamiini suositus yli 75-vuotiaille turvaa luuston hyvinvoinnin ja tukee kalsiumin imeytymistä kehoon.

Ihmisen ikääntyessä ihon kyky muodostaa D-vitamiinia auringonvalosta heikkenee merkittävästi. Ihon oma tuotanto voi laskea jopa 70 prosenttia nuoruusvuosiin verrattuna. Tämän vuoksi pelkkä kesäinen ulkoilu ei enää riitä kattamaan elimistön tarpeita. Ikääntyneen d-vitamiinin tarve on vakio, ja pienempi, 10 mikrogramman annos voi riittää ainoastaan silloin, jos ruokavalio sisältää säännöllisesti kalaa sekä D-vitaminoituja maitovalmisteita ja rasvalevitteitä.

Mutta on yksi salakavala virhe, jonka hyvin moni ikääntyvä tekee juuri kesäkuukausien kynnyksellä - palaan tähän tarkemmin myöhemmin turvallisuutta käsittelevässä osiossa.

Miksi ikä muuttaa vitamiinin tarvetta?

Moni ajattelee kesäauringon riittävän. Se on harhaluulo. Todellisuudessa ihon kyky syntetisoida vitamiinia auringon UV-säteilystä - ja tämä yllättää useimmat - romahtaa ikävuosien kertyessä. Harvoin kohtaa ravintoaineen, jonka tarve on näin puhtaasti sidoksissa kehon ikääntymisprosessiin.

Usein neuvotaan, että luonnollinen auringonvalo on aina paras vitamiinin lähde. Kokemukseni mukaan tämä ei pidä paikkaansa ikääntyneiden kohdalla. Kun iho ohenee ja aineenvaihdunta hidastuu, auringossa oleskelu lisää lähinnä ihosyövän riskiä, mutta ei enää nosta veren D-vitamiinipitoisuutta tehokkaasti. Purkista otettava lisä on tässä iässä huomattavasti luotettavampi ja turvallisempi ratkaisu.

Ollaanpa rehellisiä. Kun itse aloin ohjeistaa ikääntyviä omaisiani, tein aluksi pahan virheen. Luulin, että satunnainen vitamiinipillerin nappaaminen silloin tällöin riittää. Seurauksena oli myöhemmin verikokeissa paljastunut selvä puutos. Kesti aikansa oppia, että säännöllisyys on annoksen kokoa tärkeämpää.

Huomio: Jos sinulla on todettu vakava munuaissairaus tai taipumusta munuaiskiviin (tai käytät tiettyjä nesteenpoistolääkkeitä), keskustele aina hoitavan lääkärin kanssa ennen d-vitamiini annostus vanhuksille muuttamista.

Yliannostuksen pelko ja turvalliset rajat

Tässä on se aiemmin mainitsemani virhe, jonka moni tekee: vitamiinipurkin hylkääminen kesäksi. Se on vaarallinen tapa. Moni lopettaa käytön toukokuussa pelätessään yliannostusta.

Turvallisen saannin yläraja on 100 mikrogrammaa vuorokaudessa. Se on todella paljon. Normaali 20 mikrogramman annos (jopa yhdistettynä kalaruokiin) jättää valtavan turvamarginaalin. Olen nähnyt lukemattomia tapauksia, joissa ihmiset jättävät tärkeän tukihoidon tauolle täysin olemattoman riskin vuoksi, vaikka d-vitamiini saantisuositus suomi ohjeistaa jatkuvuuteen.

Mistä ikääntynyt saa riittävästi D-vitamiinia?

Pelkkä ruokavalio (Ei suositella)

• Hyvin heikko, vaatii epärealistisia määriä ruokaa päivittäin

• Vaikea toteuttaa - vaatisi jatkuvaa kalan ja vitaminoitujen tuotteiden laskemista

• Korkeat, sillä tuoreen kalan syöminen päivittäin on kallista

Pelkkä ravintolisä (20 mikrogrammaa) ⭐

• Erinomainen - takaa tasaisen saannin säästä ja ruokahalusta riippumatta

• Erittäin helppo, vain yksi kapseli tai tippa aamuisin

• Matalat - vuoden vitamiinit maksavat vain murto-osan yhden lohiaterian hinnasta

Yhdistelmä (Ruoka + 10 mikrogramman lisä)

• Kohtalainen, edellyttää ruokavalion tarkkaa ylläpitoa

• Vaatii hieman vaivannäköä ja muistamista ruokaostoksilla

• Vaihtelevat ruokatottumuksien mukaan

Ritvan kamppailu luuston haurastumista vastaan

Ritva, 78-vuotias eläkkeellä oleva opettaja Tampereelta, halusi hoitaa lievää osteoporoosiaan luonnollisesti. Hän inhosi pillereitä ja päätti yrittää saada kaiken tarvittavan syömällä lohta kolmesti viikossa ja ulkoilemalla ahkerasti kesäisin.

Marraskuun loskassa Ritva tunsi olonsa jatkuvasti uupuneeksi. Eräänä aamuna hän kaatui liukkaalla suojatiellä ja mursi ranteensa. Sairaalassa tehdyissä kokeissa hänen D-vitamiinitasonsa olivat vaarallisen alhaiset, vain 35 nmol/l. Hän oli yrittänyt ratkaista ongelman luonnollisesti, mikä johti vakavaan vajeeseen.

Käännekohta tapahtui lääkärin vastaanotolla, kun lääkäri laski Ritvalle, kuinka paljon maitoa hänen pitäisi juoda päivittäin korvatakseen puutteen. Se oli fyysisesti mahdotonta. Ritva antoi periksi ja aloitti 20 mikrogramman D-vitamiinilisän säännöllisen käytön joka aamu kahvin yhteydessä.

Yhdeksän kuukauden kuluttua Ritvan D-vitamiinitasot olivat nousseet turvalliseen 85 nmol/l lukemaan. Riski uusiin murtumiin oli hallinnassa, ja Ritva oppi tärkeän läksyn: ikääntyessä ravintolisä ei ole lääke, vaan täysin välttämätön tuki.