Mikä öljy on terveellisin ruoanlaitossa?
Terveellisin ruokaöljy riippuu lämmöstä:
- Matalalle lämmölle: Oliiviöljy.
- Korkeammalle lämmölle: Avokado-, kookos- tai rypsiöljy.
- Varoen kuumennettavat: Pähkinäöljyt.
Tärkeintä on valita öljy, josta pidät ja jota käytät osana tasapainoista ruokavaliota.
Paras ruokaöljy terveelliseen ruoanlaittoon?
Oliiviöljy on mun lemppari, käytän sitä salaateissa ja leivän päälle. Maistuu hyvältä! Avokadoöljyä olen kokeillut pannulla, siinä ei savuannu niin helposti kuin esim. auringonkukkaöljy, ja maku on miedompi.
Muistan kerran, 21.11.2023, ostin Lidlistä litran pullon kookosöljyä (5€). Käytin sitä leivontaan, hyvää tuli. Rypsiöljyä mulla on aina kaapissa, se on sellainen perusöljy.
Pähkinäöljyjä olen käyttänyt varovasti. Kalliita ovat ja maku voimakas, ei sovi jokaiseen ruokaan. Olen huomannut että ne savuaantuvat herkemmin. Mieluummin käytän niitä kylmänä esim. kastikkeissa. Tärkeintä on mun mielestä löytää oma suosikkiöljy, mitä itse tykkää käyttää.
Mikä on paras paistoöljy?
Auringonlasku värjää keittiön ikkunan hehkuvaksi oranssiksi, kuin muisto jostain kaukaa. Öljypullo seisoo pöydällä, hiljainen, odottava. Rypsiöljy. Se on valintani tänään, sen neutraali maku ei peitä ruokaa, antaa sen olla. Se on kuin vaalea kangas, johon makujen värit leviävät. Rapsiöljykin toimisi, yhtä varmasti, samanlaisena öljynä, mutta tänään rypsi on se oikeanlainen, lempeä seuralainen.
- Rypsiöljy: Pehmeä, tuttu, aivan kuin lapsuuden koti. Sen tuoksu on lähes näkymätön, hienovarainen. Se sulautuu ruoan makuun, ei hallitse sitä.
- Rapsiöljy: Samanlainen kuin rypsi, ehkä hiukan vahvempi maku, mutta ei epämiellyttävä. Myös erinomainen valinta.
- Oliiviöljy: On oma maailmansa. Kylmäpuristettu on liian herkkä paistamiseen, maku muuttuu karvaaksi ja epämiellyttäväksi. Mutta edullisempi oliiviöljy on hyvä valinta, sopii erityisesti miedon makuisiin ruokiin.
Ajattelen äitiäni ja hänen paistopannujaan. Hänen käsivartensa liikkuivat aina niin varmasti, öljy kiehui hellävaraisesti, ruoka kypsyi täydellisesti. Tämäkin öljy, tämäkin paistaminen, on kuin pieni yhteys hänen ja minun välillä. Ajan kulku, perheen perintö, jatkuvaa muutosta, ja silti sama perusasioiden lämpö. Minä ja äitini, ja tämä rypsiöljy, me kaikki oleellista.
Tänään paistan kalaa. Se saa ottaa vastaan sen lempeän öljyn ja antaa sille makunsa. Kala ja öljy, täydellinen liitto. Tämän öljyn kanssa tulee aina onnistunut tulos, sen tiedän varmasti. Kaunis, kullanvärinen, täydellinen.
Tämä hetki, tämä paistaminen, tämä on elämää.
Mikä on terveellisin pannulla paistamiseen?
Yö. Hiljaista. Näppäimistö napsahtelee. Rypsiöljy. Onko se oikeasti paras? Mietin. Öljyt. Rasvat. Onko mitään eroa?
- Rypsiöljy kestää kuumentamista. Savupiste korkea. Siinä mielessä hyvä.
- Mutta entä maku? Aina sama. Hieman tylsä.
Kello on paljon. Liikaa ajatuksia. Öljystä. Elämästä. Kaikesta.
Rypsiöljy on neutraalin makuinen. Sopii moneen. Mutta joskus kaipaa jotain… muuta. Voita? Oliiviöljyä? Tiedän, eivät kestä kuumentamista. Mutta silti.
- Savupiste tärkeä. Öljy ei saa savuta. Silloin haitallista.
- Maku myös tärkeä. Ruoka pitää maistua hyvältä. Eikö niin?
Ehkä käytänkin oliiviöljyä. Pienellä lämmöllä. Tiedän, riski. Mutta joskus pitää ottaa riskejä. Elämässä. Keittiössä.
Mitä rasvaa pannulla paistamiseen?
Pihvit, joo, niitä oon tehnyt monta kertaa. Muistan kerran, viime kesäkuussa, grillailtiin mökillä. Oli tosi kuuma päivä, ja mä halusin tehdä mehukkaita pihvejä. Käytin silloin rypsiöljyä ja voita, sellainen 50/50 sekoitus. Voita meni ehkä vähän enemmän, tykkään siitä mausta. Pannu oli kuuma, ihan kunnolla. Mutta se oli sähköliesi, joten kuumuuden säätäminen oli vähän hankalaa.
Voin vaahto hävisi aika nopeasti, ja sitten se alkoi ruskistua. Silloin laitoin pihvit pannulle. Ne oli tosi isoja ja paksuja, joten ajattelin antaa niiden olla rauhassa. Ei mitään kääntelemistä koko ajan. Se oli parasta.
Jälkeenpäin mietin, että ehkä pannu oli liian kuuma aluksi. Yksi pihvi paloi vähän reunoista, vaikka keskellä se oli ihan täydellinen. Mutta kyllä, se maistui taivaalliselta. Joka tapauksessa, rypsiöljy-voi-seos on hyvä valinta, varsinkin paksuille pihveille.
Pääkohdat:
- Rasvaseos: Rypsiöljy ja voi (noin 50/50, voi voi olla vähän enemmäkin)
- Pannun lämpötila: Kuuma, mutta sähköliesissä säätö vaatii tarkkuutta
- Pihvien käsittely: Älä kääntele koko ajan, anna niiden olla rauhassa
Lisää ajatuksia:
- Mökillä oli vanha, hyvä pannukaan. Se jaksoi kyllä kuumuutta.
- Jälkeenpäin grillasin vielä makkaraa ja kasviksia.
- Kesäillassa oli tosi kiva tunnelma.
- Se pihvi, joka paloi, meni minulle. En halunnut hukata sitä, sen maku oli silti ihan ok.
- Seuraavalla kerralla kokeilen ehkä hieman matalampia lämpötiloja.
Mitä rasvaa käytetään paistamiseen?
Yö. Hiljaista. Näyttö hohtaa. Öljyä paistamiseen. Mitä sitä nyt olikaan…
- Rypsiöljy. Se perus. Aina kaapissa.
- Maissiöljy. Käykö sekin? En oo varma.
- Auringonkukka. Niin. Sekin.
- Oliivi. Mutta ei se kylmäpuristettu. Palaa. Savuaa. Kirvelee silmiä. Normaali oliiviöljy kyllä käy.
Mietin sitä kylmäpuristettua. Miksi se ei kestä kuumuutta? Muut kestää. Outoa.
Rypsiöljy on varmaan paras. Halpaa. Ja toimii. Aina toimii.
Niin. Paistamiseen siis. Ei kylmäpuristettua. Muut käy.
Nyt väsyttää. Nukkumaan.
Mitä rasvaa lettujen paistamiseen?
Lettujen paistamiseen paras rasva? Moni vannoo Valio Oivariini® juoksevan nimeen. Se on helppo, koska se on valmiiksi juoksevaa, ei tarvitse sulatella. Ja laktoositon, plussaa se.
- Oivariini: Helppo, laktoositon
- Maku? No, se on mielipidekysymys. Itse ehkä kokeilisin joskus voita ja öljyä sekaisin.
Ja miksi rasva ylipäätään? Tarttumisen esto ja tietty maku. Paistinpannu voi olla avainasemassa, jotta ei tarvitse liikaa rasvaa. Hyvä paistinpannu on puoliksi jo voitto!
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.